03.11.2023
Tekoälykeskustelu käy kuumana joka puolella ja myös meillä oppilaitoksissa. Kielimallit räjäyttivät potin viime keväänä ja yhtäkkiä tekoäly oli kaikkien arkisana. Sähköpostiin pukkaa tekoälykoulutusta yhdestä jos toisesta näkökulmasta.
Törmäsin koneella vanhoihin muistiinpanoihin, jotka olin tehnyt tasan viisi vuotta sitten AMKEn digiverkoston järjestämässä tilaisuudessa. Otsikolla Tekoäly muuttaa työtehtäviä VTT:n johtava tutkija Helli Helaakoski tarkasteli tekoälyn mukanaan tuomaa muutosta monelta eri näkökulmalta. Viidessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon, mutta ihan yhtäkkiä tekoälyvallankumous ei ole syntynyt. Miten totta onkaan se, että lyhyellä aikavälillä liioittelemme muutosten nopeutta ja pitkällä aikavälillä vähättelemme sen vaikutuksia.
Itse olen uudesta teknologiasta helposti innostuva. Uskon siihen, että asiat muuttuvat ja kehittyvät joka tapauksessa. Siksi ei kannata taistella vastaan, vaan hypätä mieluummin sille ensimmäiselle aallolle. Ja onhan se myös äärimmäisen mielenkiintoista!
Taitotalon tuoreessa blogissa verkkopedagogiikan ja digitaalisen työkulttuurin asiantuntija Heidi Paal kyseenalaistaa tapamme ajatella oppimista. Hänen mukaansa ”tekoälyn, robotiikan, virtuaalitodellisuuden, oppimisanalytiikan ja pelillistämisen tulisi olla jo nyt osa jokaisen oppilaitoksen arkea. Ne eivät ole tulevaisuutta, vaan ovat mahdollisia opetusmenetelmiä jo nyt. Oikein käytettyinä ne mullistavat perinteiset opetusmenetelmät ja oppimiskäsitykset.” Kuulun Heidin kanssa samaan koulukuntaan.
Tällä hetkellä oppilaitoksissa mietitään, miten tekoälystä pitäisi keskustella, miten sen käyttöä pitäisi ohjeistaa ja miten se onnistuu? Myös Luovissa kirjailtiin tekoälyn käyttöön ohjeita intraan. Käytännössä sivullisen verran innostetaan ja neuvotaan tekoälypohjaisten palveluiden hyödyntämiseen ja samalla muistutetaan napakasti mediakritiikin osaamistarpeesta sekä kielimallien kohdalla myös henkilötietojen suojasta. Ja näin ajattelen: tekoäly on opetuksessakin loistava työkalu, kunhan osaamme ja uskallamme sitä hyödyntää. Tekoäly ei ole uhka, vaan oppimisen ja opettamisen kumppani. Heidiä lainatakseni: ”Uusi teknologia tarjoaa mahdollisuuden oppia, tutkia ja kokea asioita aivan uudella tavalla sekä rajattoman määrän toistoja opetella.”
Uusi teknologia ei ole ilmaista. Nyt ensi vuoden budjettia sorvatessakin joudumme arvottamaan, mitä asioita haluamme kehittää ja priorisoida. Osa tekoälyyn pohjautuvista ratkaisuista pystytään ottamaan käyttöön pienemmillä kustannuksilla, mutta osalla on niin suuri hintalappu, että niistä voi tällä hetkellä vain unelmoida. Eriarvoistaako tämä maailmaamme? Karkaavatko ne organisaatiot ja henkilöt, jotka pääsevät aikaisemmin kiinni näihin uusimpiin työkaluihin, etumatkalle, jota on vaikea kuroa umpeen?
Summa summarum. Uuden oppiminen ja muuntautumiskyky, niitä tarvitaan edelleen. Rutiinitöistä olen valmis luopumaan, niiden automaatio parantaa tuottavuutta ja vapauttaa meitä muulle tekemiselle: luovuudelle ja ihmisten kohtaamiselle. Ammatteja poistuu, uusia syntyy tilalle.
Eikä ratkaissut tekoäly vielä tämän maailman kaikkia ongelmiakaan. Ei poistanut opettajien tai meidän muidenkaan työtä, muutti kuitenkin sitä piirun verran ja tulee muuttamaan vielä enemmän. Ihmisten kohtaamista ihmisenä ja omaa älyä maalaisjärjellä maustettuna tarvitaan kuitenkin edelleen. Mutta miten mahtavaa, että sille omaälylle on löytynyt tehokas assistentti!
Luovin tieto- ja viestintäjohtaja, AMKEn viestintäverkoston työryhmän puheenjohtaja Susanna Kangas työn ulkopuolella: Olen tanssikärpäsen purema lattari-intoilija, joka myös hiihtää, polkujuoksee, joogaa ja ahmii kesäisin dekkareita.
Susanna Kangas
Tieto- ja viestintäjohtaja, Ammattiopisto Luovi
