Yhteishaku – nuoren ensimmäinen suuntaa ottava valinta

14.02.2018


Yhteishaku ammatilliseen ja lukiokoulutukseen alkaa 20.2.2018 ja se tuottaa kuhinaa peruskouluissa. Ainakin opinto-ohjaajan näkökulmasta. Jokaisen 9. luokkalaisen kanssa käydään ohjauskeskustelu jatko-opintoihin liittyen. Joidenkin kanssa kaksi, kolmekin. Jotkut pärjäävät yhdellä. Opo ei ole kuitenkaan ainut, jonka kanssa jatko-opinnoista puhutaan. Viime vuoden Kun koulu loppuu -tutkimuksen mukaan nuorten suurin valintoihin vaikuttaja olivatkin vanhemmat. Siihen päälle vielä kavereiden mielipiteet ja valinnat. Joillain myös sukulaiset ovat hanakasti antamassa neuvoja.

Yhteishaku aiheuttaa nuorissa erilaisia tunteita. Ääripäitä ovat iloinen odotus päästä koulupolulla eteenpäin ja pelko lähteä tutusta ympäristöstä. Suuret tunteet ovat ymmärrettäviä: yhteishaku on ensimmäinen valinta, jolla nuori ottaa jonkin suunnan elämälleen. Yhteiskunnan näkökulmasta olisi tietysti toivottavaa, että tämä olisi järkiperustainen valinta. Nuoren elämä on kuitenkin hyvin tunnepohjaista ja vaikutuksille altista. Valinnat perustuvat paljolti sijaintiin, kavereiden valintoihin, vanhempien mielipiteisiin, sisäänpääsyn helppouteen sekä mielikuviin oppilaitoksista ja eri ammattialoista. 

Pääseekö uuteen kouluun kävellen, pyörällä tai bussia vaihtamatta? Entä jos kivempi koulu on vähän kauempana ja sinne päästäkseen pitää vaihtaa bussia? Sijainnilla tuntuu olevan suuri merkitys, silloin kun on valinnanvaraa. Tämä koskee lähinnä kaupunkeja ja niiden lähiseutuja. Vaihtoehtojen vähyys lähiseudulla voi olla helpottavaa ja paljous lamaannuttavaa. Mikä näistä kaikista olisi minulle se sopivin? Entä minne parhaat kaverit lähtevät? Hajoaako meidän jengi, jos mennään eri kouluihin? Onpa ollut viime vuonna korkea raja! Kannattaako mun edes hakea, kun pisteeni eivät kuitenkin riitä? Onko vanhemmat tyytyväisiä, jos en haekaan tuonne? Jos nuoren päässä seilaa tällaiset ajatukset, valinnan tekeminen on stressaavaa. 

Nuoret kaipaavat monipuolisesti tietoa jatko-opinnoista: esittelyitä, vierailuja, tarinoita, tehtäviä. Erityisesti vierailut ammatillisiin oppilaitoksiin ovat antoisia, koska siellä pääsee näkemään ammattiopintojen vaatimat tilat ja mitä tiloissa konkreettisesti tehdään. Lopullinen silaus valintaan voi tapahtua sellaisillakin perusteilla kuin hyvä ruoka, hienot tilat tai hauska opettaja. Puskaradiolla tuo myös oman lisänsä. Joskus on pienestä kiinni, mistä nuorten negatiiviset tai positiiviset mielikuvat syntyvät. 

Vaikka nuori ei pääsisi sinne minne ensisijaisesti haluaa, hän joko tyytyy siihen minne pääsee tai tekee töitä päästäkseen sinne minne haluaa. Tiedän pari tapausta, joissa syksyllä sitkeän työn tuloksena onkin päästy haluamaan kouluun. Tyytyminen saattaa kuulostaa negatiiviselta tai jopa epäonnistumiselta, mutta ei se sitä ole. Se on enemmänkin tilanteen hyväksymistä, koska tilanne voi olla ihan hyvä niin. Elämä kuljettaa kuitenkin eteenpäin.

Yhteishaku on ensimmäinen isompi valinta mutta ei niin suuri kuin se on joskus ollut nykyisten nuorten vanhempien aikana. Siksi on harmi, että vanhempien vaikutus on kasvanut, mutta heidän tietonsa eivät niinkään. Erityisesti ammatillinen koulutus on muuttunut, mutta tieto ja arvostus laahaa osaksi vielä perässä. Mielikuvat ovat sitkeitä, myös aikuisilla.

Valinnalle laitetaan välillä turhan paljon painoarvoa, koska pääasia on vain päästä elämässään seuraavaan, ihan kivaan kouluun, jossa jaksaa seuraavat kolme vuotta opiskella ja kasvaa. Sitten voi taas ottaa uutta suuntaa. Tai jo aiemmin, jos tarve vaatii. Eikä (nuoren) maailma siihen kaadu. Valinnoistahan se maailma nimenomaan rakentuu.

Kirjoittaja Emmi Hannuksela on palkittu vuoden 2018 opinto-ohjaajana

Kirjoittaja

Emmi Hannuksela
Opinto-ohjaaja, Sääksjärven koulu

Hannuksela Emmi