14.04.2023
Aiheet, joka jatkuvasti herättävät keskustelua, ovat nuorten työllistyminen ja se, vastaako ammatillinen koulutus työelämän tarpeisiin.
Tätä pohdimme jatkuvasti myös Vaasan seudulla, jossa tekniikan alan yritykset ovat keskeisessä roolissa. Yritykset ovat jo pitkään valittaneet työvoimapulasta. Jos suunnitellut akkuteollisuushankkeet toteutuvat, työvoimapula vain pahenee, varsinkin kun Merenkurkun toisella puolella Skellefteåssa Northvolt rakentaa mittavan akkukennotehtaan, jonne työvoimaa imuroidaan myös Pohjanmaalta.
Olen pohtinut miten koulutuksessa tulisi huomioida, että nuoret muuttuvat, tai että nuorten ympäristö on muuttunut. Tiktokit, instagramit ja muut sosiaaliset mediat muokkaavat nuorten suhtautumista moneen asiaan, myös koulutukseen ja työntekoon.
Me painotamme, että maailma tulisi nähdä asiakkaiden ja paikallisen työelämän näkökulmasta. Tämän päivän nuoret ajattelevat ihan eri tavalla. Heille maailma on avoin, eikä pakkoa ole. Kun mietin omaa nuoruuttani, halusin päästä nopeasti työelämään, saada työpaikan sekä palkkaa ja rakentaa elämän siltä pohjalta.
Mistä nykypävän nuoret sitten haaveilevat?
Työnteko ei aina ole haavelistan kärjessä. Yksi haaste koulutuksen näkökulmasta on, että moni nuori ei tiedä mitä haluaa. Ei vaan kiinnosta. Itse ajattelen että tähän haluttomuuteen tulisi puuttua aikaisessa vaiheessa.
Kun nuoret tulevat suoraan peruskoulusta meille ja sitä kipinää ei ole, on meidän tehtävämme saada kipinä syttymään. Haluan korostaa, että tämän päivän nuoret ovat todella fiksuja, itsenäisiä ja osaavia, mutta vaihtoehtoja on niin paljon, että sen oman polun valitseminen kestää pidempään kuin ennen. Nuorille tulisi myös tarjota mahdollisuus vaihtaa alaa, eli jos jokin ala ei kiinnosta, niin uusi tilalle. Kun oma polku löytyy, silloin alkaa tapahtua ja se kipinä syttyy.
Olen tavannut monta nuorta, jotka ovat hakeneet sitä ominta alaa ja osaamista. Kun se on löytynyt, on löytynyt myös fokus ja motivaatio Tämä on johtanut monesti jatko-opintoihin ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa. Näitä esimerkkejä on paljon.
Meillä on ammattitaitoisia opettajia ja ohjaajia, jotka kyllä löytävät keinot kipinän sytyttämiseen. Monasti aikaa vaan kuluu liikaa, eli nuori ”herää” liian myöhään.
Heikko motivaatio yhdistettynä heikkoihin perustaitoihin on myös arkipäivää. Oppivelvollisuuden laajentamisen myötä häiriötilanteet ovat myös lisääntyneet.
Oppilas, joka syrjäytyy tai kohtaa ongelmia, saa apua. Ammatillisessa koulutuksessa tukitoimet ovat mittavat, eli resursseja käytetään todella paljon ongelmien ratkaisemiseen.
Kasvatustieteen professori (emeritus) Kari Uusikylä totesi eräässä tilaisuudessamme, että kukaan ei voi syyttää ammatillista koulutusta siitä, että ei puututtaisi, tuettaisi tai ei käytettäisi riittävästi resursseja ongelmien ratkaisemiseksi. Hän totesi: ”Yritetäänkö nykypäivän nuoria auttaa jopa liikaa.”
Ammatillinen koulutus perustuu jatkuvaan oppimiseen, eli oppimisen voi aloittaa missä elämänvaiheessa tahansa. Itse näen, että meidän kaikkien tulisi valita jatkuvan oppimisen tie. Uutta tietoa ja osaamista tulisi hankkia elämän eri vaiheissa.
Jatkuva oppiminen ja aikuisopiskelu on yksi avain työvoimapulan ratkaisemiseksi. Maahanmuuttajataustaiset, uudet suomalaiset ja Suomessa asuvat ovat yksi tärkeä kohderyhmä. Heidät on saatava työelämään. Ja meillä on tarjota kaikki tarvittavat työkalut, jotta se onnistuu.
Uusi hallituskausi on jo kulman takana. Jo nyt puhutaan resurssien leikkaamisesta. Toivon, että peruskoulusta ei leikata resursseja. Ongelmiin tulisi tarttua aikaisessa vaiheessa ja oppilaiden siirtymä peruskoulusta ammatilliseen koulutukseen tulisi tehdä mahdollisimman vahvaksi. Tosin sanoen, opiskelijoilla tulisi olla riittävät valmiudet siirtyä peruskoulusta seuraavalle tasolle. Näin säästyy resursseja, ja opiskelijat voisivat alusta asti keskittyä omien vahvuuksien kehittämiseen, eli toisin sanoen opiskeluaika ja resurssit käytettäisiin kovien ammattilaisten kouluttamiseen.
Vamian rehtori, AMKE ry:n hallituksen jäsen Åsa Stenbacka työn ulkopuolella: Mökkeilen, liikun luonnossa, luen ja kudon.
Åsa Stenbacka
rehtori, Vamia, Vaasan kaupunki
