30.03.2023
Elämme vaalikevättä, ja ajatukset liikkuvat jo uuden hallitukseen aikaan. Sen kokoonpano vaikuttaa siihen, miten ennen vaaleja julkaistuja erilaisia kartoituksia ja hallitusohjelmaehdotuksia tulkitaan. Kiinnostavaa on aikanaan nähdä, kuinka erilaiset toisilleen ehkä vastakkaiset puheenvuorot ja osin ristiriitaiset linjaukset vaikuttavat uuden hallituksen ohjelmaan ja muodostavat esimerkiksi ammatillista koulutusta koskevan kokonaisuuden.
Työtä
Työvoimapula on kestopuheenaihe vaalienkin ulkopuolella. Siihenkin meno- ja rakennekartoituksessa on avauksia, jotka vaikuttavat ammatillisen koulutuksen kautta. Ammatillista koulutusta on arvosteltu valmistuneiden heikosta työllistymisestä. Meno- ja rakennekartoituksessa tähän haasteeseen haetaan ratkaisua ehdottamalla muutoksia rahoitusjärjestelmään.
Muutos tehtäisiin kasvattamalla valmistumisen jälkeisen työllistymisen osuutta koulutuksen järjestäjien rahoituksessa. Käytännössä kriteereissä voitaisiin keskittyä työllistymiseen ja vastaavasti luopua muista kriteereistä, esimerkiksi opiskelijapalautteeseen liittyvistä.
Varmasti tarpeellinen teema nostaa keskusteluun, ja ehdottomasti tehtävä, joka luo muutospaineita koulutuksen järjestäjien toimintaan. Tämä voi olla toteutuessaan jopa varsin resurssi-intensiivinen tehtävä. Jotta koulutuksen järjestäjillä on realistiset mahdollisuudet kehittyä tällä osa-alueella, on ennakointiin perustuvan ja työvoimaapula-aloille painottuvan koulutustarjonnan lisäksi nostettava keskusteluun myös opiskelijoiden hyvinvointi ja opiskelu- ja työkyvykkyys.
Hyvinvointia
Opetus- ja kulttuuriministeriön virkanäkemys kuvaa hyvin tilannetta, jonka ammatilliset koulutuksen järjestäjät arjessaan kohtaavat: ”Lasten ja nuorten hyvinvointi on heikentynyt huolestuttavasti. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien nuorten määrä on kasvussa ja mielenterveys on nuorten yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen syy. Lähes kaikkien indikaattorien, tutkimusten ja selvitysten mukaan nuorten kokemus stressistä, ahdistuksesta ja yksinäisyydestä on lisääntynyt.”
Yksi työllistymisen este on mielenterveydelliset haasteet. Huonosti voivien opiskelijoiden paikka ei ole oppilaitoksissa vaan sairaanhoidon piirissä. Hyvinvointialueyhteistyössä on varmistettava, että myös hyvinvoinnin haasteista kärsivät opiskelijat saavat tarvitsemansa hoitopalvelut, he aikanaan valmistuvat ja ovat valmistuessaan kykeneviä siirtymään työhön. Tämä tarkoittaa riittäviä tukipalveluita opiskelijahuoltoon.
Onneksi koulutuspoliittisessa selonteossa jo jokunen vuosi sitten esitettiin kaikille toisen asteen opiskelijoille heidän tarpeisiinsa vastaavien opiskeluhuollon palveluiden turvaamista sekä mahdollisuutta henkistä ja fyysistä hyvinvointia tukevaan toimintaan oppilaitosyhteisössä yhdenvertaisesti maan kaikissa osissa. Tämä mahdollistaa myös opettajille keskittymisen opettamiseen ja työelämävalmiuksien vahvistamiseen ilman huolta opiskelijoidensa muusta pärjäämisestä. Se on myös opiskelijan, tämän lähipiirin ja Suomen työvoimapulasta kärsivien työmarkkinoiden etu.
Työ vai jatko-opinnot?
Julkisen talouden meno- ja rakennekartoituksessa on mielenkiintoinen ehdotus. Sen mukaan joidenkin ammatillisten perustutkintojen opintosisältöä voitaisiin pienentää kolmanneksella. Eli lyhentää tutkinnon suorittamisen tavoiteaika kahteen vuoteen. Tämä esitys ei välttämättä ole huono nopeaa työhön siirtymistä ajatellen tilanteessa, jossa työvoimaa pitää kasvattaa työvoiman ulkopuolella olevia aktivoimalla.
Lyökö tämä korvalle työvoiman osaamistason nostoa tai jatko-opintovalmiuksia, on oma kysymyksensä. Suomen suunta -loppuraportissa peräänkuulutetaan työikäisten osaamis- ja koulutustason ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuuden nostamista 25–34-vuotiaissa. Samoin todetaan, että korkeakoulutusta pitää kehittää ottamaan huomioon nykyistä paremmin ammatillista väylää pitkin tulevat opiskelijat. Kaikki nämä ovat erinomaisia ja kannatettavia tavoitteita.
Useiden selvitysten mukaan myös ammatillisen koulutuksen käyneiden pitää työssään omaksua tietoja, joka edellyttää korkeatason ajattelua. Sivistyskatsauksessakin todetaan, että työmarkkinoiden osaamis- ja koulutustasovaatimukset ovat kansallisesti ja globaalisti nousseet hyvin pitkään. Siihen ei ns. teoreettisten aineiden pois jättäminen tuo apua.
Toki ehdotukseen sisältyy ajatus vapaaehtoista korkeakouluopintoihin valmistavavasta lisävuodesta, jotta kaksivuotisesta perustutkinnosta voisi edelleen jatkaa halutessaan korkeakouluun. Tällaisella lisävuodella voisi olla tilausta myös jo työssä oleville. Erityisen tärkeää olisi, että tällainen lisävuosi olisi mahdollista suorittaa viiveellä myös muutaman työvuoden jälkeen, jos jatko-opintohalut heräävät. Niin ikään lisävuoden tarjoaminen ammatillisen koulutuksen järjestäjien ja ammattikorkeakoulujen yhteistyönä olisi varmasti järkevää.
Menestystä vaaleihin!
Niin tai näin, vaalien alla näyttää vallitsevan yhtenäinen ja realistinen tilannekuva Suomen koulutuksen ja osaamisen tilasta. Isossa kuvassa näkemykset siitä, miten asiat ovat ja mitä pitäisi tehdä, ovat yllättävän yksimielisiä.
Nyt kohti vaaliviikon loppua ja tulosiltaa! Toivottavasti ammatillinen koulutus saa arvoisensa roolin uudessa hallitusohjelmassa.
Uudenmaan liiton ennakoinnin ja koulutuksen erityisasiantuntija Henna Hyytiä työn ulkopuolella: luen kirjoja ja katson elokuvia, joiden tapahtumat sijoittuvat suosikkimatkakohteisiini ja tuttuihin paikkoihin.
Henna Hyytiä
Ennakoinnin ja koulutuksen erityisasiantuntija, Uudenmaan liitto
