Tulevaisuuden polkuja ei löydetä, ne tehdään

29.05.2015

Tässä vaiheessa - yli 30 vuotta koulutuksen parissa erilaisissa tehtävissä  - loppu hämärästi hahmottaen - olisi mukava jakaa ja testamentata ykkösluokan käytäntöjä ja loistavaa menneisyyttä vielä paremman tulevaisuuden turvaamiseksi. Totuus on kuitenkin toisenlainen. Kykenen tuottamaan huomattavasti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Olemmeko varmasti sitä mieltä, että opiskelija on oman oppimisensa subjekti? Kiinnitämmekö riittävästi huomiota siihen, että opiskelija viime kädessä valitsee hänelle tarkoituksenmukaisia opintoja ja ottaa vastuun omasta oppimisestaan? Kasvatammeko oman elämänsä selviytyjiä ja sankareita vai köydellä työnnettäviä perässähiihtäjiä?

Miten tulevaisuuden työelämän edellyttämä osaaminen on  haltuunotettavissa ammatillisessa koulutuksessa, miten turvataan opinpolkujen joustavuus ja monipuolisuus, miten monikulttuurisuustaitoja kehitetään? Mikä on ammatillisen koulutuksen rooli siinä, että Suomi 2015 on turvallinen, uudistuva ja  kestävän talouden maa ja samalla osa Eurooppaa kuten hallitusohjelmassa todetaan?  Keskittyykö ajattelumme hyvästä henkilökunnasta vain opettajien kelpoisuuksista huolehtimiseen? Pitäisikö meidän ajatella että monialaiset ammattiopistot tänä päivänä tarvitsevat moniammatillisen henkilöstön, jossa jokaisella on tärkeä osa osaamisen kehittymisessä? Myös henkilöstön mahdollisimman joustavan ja laaja-alaisen moniosaamisen varmistaminen nousevat ydinkysymyksiksi oman olemassa olomme oikeudesta taisteltaessa.

Onko jo aika pysähtyä miettimään sitä, miten varmistamme osaamisen kehittymisen ja yksilöllisen kohtaamisen niin huippuosaajille kuin erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille, miten varmistamme oppimisen ilon ja positiiviset oppimiskokemukset jokaiselle ja myös kunnioittavan, arvostavan ja kannustavan työilmapiirin jokaisessa toimipisteessämme, miten varmistamme sujuvan yhteistyön työelämäkumppaneittemme kanssa Win-Win periaatteella.  Onko meillä edelleenkään riittävästi osaamista kuunnella työelämän tarpeita tänään ja tulevaisuudessa ja onko meillä kykyä reagoida näihin tarpeisiin riittävän nopeasti. Miten ketterästi pystymme reagoimaan työelämästä tuleviin heikkoihin signaaleihin – kysymyksiä riittäisi loputtomiin.

Osaamisen kehittämisen ja varmistamisen onnistumisen käsikirjoitus edellyttää mielestäni uskoa siihen, että tulevaisuudella on vielä loistavampia ja mielenkiintoisempia asioita odotettavissa.

Me itse luomme tulevaisuutta ja varmistamme tulevaisuuden osaamista. Polkuja tulevaisuuteen ei löydetä, ne tehdään. Näiden polkujen tekeminen muuttaa sekä tekijää että päämäärää.  Kuten emeritus tutkija, psykologian tohtori Matti-Vesa Volanen Jyväskylästä on sanonut meillä ammatillisessa koulutuksessa toimivilla pitäisi kaikilla olla tänä päivänä ”ajattelevat kädet ja kättelevät ajatukset”  - totta joka sana.

Edelleenkin kannattaa muistaa, että lievä niukkuus edesauttaa luovien ratkaisujen syntyä. Nautitaan ihanasta, aurinkoisesta kesästä – syksyllä meillä on jo muutama vastaus ja lisää mielenkiintoisia kysymyksiä. Ja kaikesta huolimatta pitäkää tsemppi ja draivi jatkossakin niin Amkessa kuin koko ammatillisessa koulutuksessa.

Kirjoittaja

Kirsti Kosonen
rehtori, opetusneuvos, Jyväskylän ammattiopisto

Kosonen Kirsti

Yhteystiedot

Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry Ammattiosaamisen kehittämisyhtiö AMKE Oy

Eteläranta 10
00130 Helsinki

toimisto@amke.fi