Peruskoulu 2.0: Tavoitteista ei saa tinkiä, mutta aika voi joustaa

11.11.2026

Suomalainen peruskoulu on suuren demografisen muutoksen edessä. Ikäluokat pienenevät ja oppilasmäärät laskevat. Vuonna 2040 Suomessa on lähes 100 000 peruskouluikäistä vähemmän kuin nyt. Muutos pakottaa ratkaisemaan, miten laadukas ja yhdenvertainen perusopetus turvataan eri puolilla Suomea myös tulevaisuudessa.

EK julkisti marraskuun alussa perusopetuksen tulevaisuutta koskevat Peruskoulu 2.0 -ehdotukset. Niiden tärkein viesti on, että pistemäisten uudistusten sijaan perusopetusta on kehitettävä järjestelmänä ja se tarvitsee kokonaisuudistuksen. Ohjaus-, järjestämis- ja rahoitusmallia, johtamista, opetussuunnitelmaa ja opettajankoulutusta on tarkasteltava samanaikaisesti.

Yläkouluvaiheeseen joustavampia opintopolkuja

Yläkoulu on ratkaiseva vaihe nuoren koulutuspolulla. Kaikki eivät kuitenkaan opi samassa tahdissa tai samalla tavalla. Siksi tarvitsemme nykyistä joustavampia tapoja suorittaa yläkoulun opintoja sekä heille, jotka kaipaavat lisähaastetta sekä oppilaille, jotka tarvitsevat lisäaikaa vahvojen perustaitojen hankkimiseen. Tärkeä periaate on yksinkertainen: tavoitteista ei tingitä, mutta aika ja tapa niiden saavuttamiseen voivat joustaa.

Osalle nuorista tämä voisi tarkoittaa 8. ja 9. luokan opintojen suorittamista kolmen vuoden aikana. Näin nuori voisi vahvistaa perustaitojaan ja opiskelutaitojaan, tunnistaa omia vahvuuksiaan ja rakentaa varmemman pohjan toiselle asteelle siirtymiselle. Tämä tarjoaisi myös uudenlaisia mahdollisuuksia yläkoulun ja ammatillisen koulutuksen yhteistyölle. Opintoihin voisi sisältyä nykyistä enemmän käytännönläheistä oppimista sekä tutustumista ammatilliseen koulutukseen, eri aloihin ja työelämään. Tämä voisi auttaa nuorta myös hahmottamaan, miksi koulussa opittavia tietoja ja taitoja tarvitaan ja millaisia mahdollisuuksia niiden varaan voi rakentaa.

Tarvitsemme oppivelvollisuuden korjaussarjan

Yläkouluun ehdotetussa lisäajassa ei ole kyse kymppiluokan palauttamisesta, luokalle jäämisestä tai tasokursseista. Kyse on oppilaan tarpeista lähtevästä, suunnitelmallisesta opintopolusta, jossa lisäaika käytetään tavoitteellisesti jo perusopetuksen aikana.

Oppivelvollisuuden pidentäminen ei ratkaissut sitä perimmäistä kysymystä, että liian monen nuoren perustaidot ja opiskeluvalmiudet ovat toiselle asteelle siirryttäessä liian heikot. Siksi katse on käännettävä myös peruskoulun viimeisiin vuosiin.

Tässä ammatillisen koulutuksen järjestäjillä on paljon annettavaa keskusteluun nuorten koulutuspoluista. TUVA-koulutuksessa opiskelee nuoria, jotka vahvistavat perustaitojaan ja opiskelukielen osaamistaan, harjoittelevat opiskelutaitoja sekä etsivät omaa suuntaansa ennen tutkintokoulutukseen siirtymistä. On perusteltua kysyä, voisiko osalle nuorista tämä tuki tulla jo aikaisemmin, perusopetuksen aikana.

Jos yläkoulun joustavampi opintopolku mahdollistaisi perustaitojen vahvistamisen ja samalla tutustumisen ammatilliseen koulutukseen ja työelämään, yhä useampi nuori voisi siirtyä toiselle asteelle vahvemmalta pohjalta ja tietoisempana omista vaihtoehdoistaan. Tähän tarvitaan perusopetuksen ja ammatillisen koulutuksen nykyistä tiiviimpää yhteistyötä. 

EK:n johtava asiantuntija Mirja Hannula työn ulkopuolella: Vapaa-ajalla vietän aikaa mökkimaisemissa Kymenlaaksossa sekä kuntosalilla ja uimahallissa. 

Takaisin