03.04.2023
Yhteishaun tulokset ovat meille suuri ylpeyden aihe. Se että ensisijaisia hakijoita on tuplasti tai enemmän tarjolla olevia paikkoja kohden, osoittaa tarjoamamme koulutuksen tarpeellisuuden mutta samalla olemme todella huolissamme niistä nuorista ja nuorista aikuisista, jotka eivät saa oikein kohdistuvaa opiskelupaikkaa. Tässä vaiheessa vuotta olemme vaativan erityisen tuen oppilaitoksissa samassa haastavassa tilanteessa kuin niin monesti aikaisemminkin. Opiskelijapaikkoja ja -vuosia ei ole riittävää määrää vastaamaan tarpeeseen. Suomessa on tällä hetkellä ehkä riittävästi paikkoja opiskella, mutta ei varmasti oikein kohdistuvia koulutuksia kaikille. Osa joutuu tai valitsee opiskelupaikan sellaiselta alalta tai oppilaitoksesta, joka johtaa keskeyttämiseen. Vaativan erityisen tuen opiskelijat edustavat todella pientä osaa kaikista opiskelijoista, mutta heidän tulevaisuuden polkunsa on yhteiskunnallisesti sitäkin merkittävämpi. Meidän on huolehdittava vähempiosaisten mahdollisuudesta integroitua yhteiskuntaan työn ja hyvän elämän kautta, se on inkluusiota parhaimmillaan. Suomi tarvitsee kaikki kädet.
Käymme tällä hetkellä henkistä painia siitä, otammeko miljoonien eurojen riskin ja lisäämme jo ennestään ”ylipaikoilla” olevaa opiskelijamäärää sadoilla opiskelijoilla, jotta voimme mahdollistaa oppivelvollisille oikein kohdistuvan opiskelupaikan. Sen jälkeen voimme vain odottaa ja toivoa kädet ristissä joulukuuta ja mahdollista positiivista lisäsuoritepäätöstä tekemästämme työstä. Mitä jos se ei olekaan positiivinen? Sitä ei uskalla edes ajatella. Toisaalta kunnat osoittavat meille opiskelijat joka tapauksessa ilman takuuta rahoituksesta. Meille annetun tehtävän haluamme kuitenkin toteuttaa. Mielenkiintoinen ala tämä oppilaitosmaailma.
Tarvitsemme siis ammatilliseen koulutukseen muutosta ainakin kahdesta syystä ja mielellään nopeasti.
Ensinnäkin tarvitsemme sitä rakenteisiin ja rahoitusjärjestelmään. Riittävän suuret alueelliset ja sitä tukevat valtakunnalliset erityiset toimijat pystyvät toimimaan siten, että kaikille opiskelijoille turvataan tasalaatuiset mahdollisuudet ja edellytykset koulutukseen ja opintojen tukeen. Samalla ne mahdollistavat koulutuksen keskittämisen sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Me emme oppilaitoksissa voi tehdä aluepolitiikkaa kyseenalaistamalla väestönkehitystä ja pitämällä mustasukkaisesti kiinni vain paikallisista perinteistä. Kaikki me tiedämme ja ymmärrämme, että eurojen määrä on rajallinen ja toisaalta nykyinen toisen asteen rahoitus on kokonaisuudessaan ihan riittävä - mutta jakautuuko se oikeudenmukaisesti? Reaaliaikainen, todellisiin opiskelijavuosimääriin perustuva rahoitus mahdollistaa kehittämisen ja kehittymisen ennakoivasti. Me kaikki haluamme olla hyviä ja parantaa toimintaamme. Tarvitsemme sen perustaksi taloudellisen luottamuksen tulevaisuuteen, vuosiksi eteenpäin.
Tarvitsemme ehdottomasti maahanmuuttajia turvaamaan koulutuksen kautta työvoiman tarvetta. Samanaikaisesti oppilaitosten rahoituksen kannalta on syytä tarkastella ja varmistaa, että kouluttamamme ulkomaiset opiskelijat työllistyvät nimenomaan Suomeen ja täyttävät siten sen tehtävän, johon opintojen valtionosuus on tarkoitettu.
Toiseksi opiskelijoitamme on saatava nopeammin työelämän tarpeisiin. Tietyt tutkinnon osat tai pienemmätkin koulutuksen osat suorittamalla opiskelija hankkisi osaamisen työtehtävään yritysten tarpeiden mukaisesti. Tutkinnon voisi myöhemmin halutessaan täydentää toisen asteen tutkinnoksi oppisopimuksella tai oppilaitoksessa, jolloin myös jatko-opintoihin siirtyminen on mahdollista. Ilman muutosta yritykset ottavat oppilaitosten tehtävät työvoiman kouluttajina. Jo tällä hetkellä useat yrittäjät täydentävät työntekijävajausta muutamien viikkojen kohdennetulla intensiivikoulutuksella. Toki osalla näistä työntekijöistä on jokin ammatillinen koulutus olemassa, mutta tarvitaanko oppilaitoksia kohta enää muuhun kuin muodolliseen tutkintojen kirjoittamiseen?
Ammatillisen koulutuksen suorittaneiden työllistymistä on aiheellisestikin vertailtu ja arvosteltu suhteessa korkeakoulutettuihin. Samassa yhteydessä on syytä kuitenkin tarkastella, mihin työtehtäviin korkeakoulutetut työllistyvät. Työnantajan näkökulmasta on ymmärrettävää, että he työllistävät korkeakoulutettuja myös sellaisiin tehtäviin, joihin toisen asteen koulutus olisi riittävä. Onko se kuitenkaan yhteiskunnallisesti järkevää, että esimerkiksi ammattikorkeasta valmistuneet nuoret tradenomit työskentelevät kaupan kassoilla ja merkonomeja koulutetaan työttömiksi? Koulujärjestelmää on siis syytä tarkastella kokonaisuutena.
Meillä kaikilla on omat intressimme koulutuksen toteuttamisessa, mutta yhteinen päämäärä. Meidän kaikkien missio on tarjota nuorille ja aikuisillekin riittävän hyvää koulutusta ja kasvatusta yhteiskunnan tarpeisiin rahoittajan määrittelemällä tavalla. Samalla tarjoamme lukuisia erilaisia työtehtäviä eri koulutusasteiden ammattilaisille. Teemme siis työtä, jolla on merkitystä. Varmistetaan tehtävämme myös tulevaisuudessa ja tehdään yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa sellaiset muutokset ammatilliseen koulutukseen, joista voimme olla ylpeitä. Älkäämme siis seuratko kehitystä, vaan johtakaamme sitä yhdessä.
Hannu Koivula
toimitusjohtaja, Ammattiopisto Luovi
