Löytyykö leikattavaa vai onko aika pohtia rakenteita vakavasti?

27.08.2025

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi arvioi kesällä toiminnanohjauskokeiluun hakeutuneiden ammatillisen koulutuksen järjestäjien hakemukset. Oppilaitokset kuvasivat hakemuksissaan toimintatapojaan kattavasti. Tulokset ovat herättäneet koulutuksen järjestäjissä tunteita laidasta laitaan, mutta kaikille yhteistä on se, että arviointi tuo esille vahvuuksia ja kehittämiskohteita.

Minulle jäi mielikuva, että ammatillista koulutusta järjestetään varsin hyvin. Samalla ymmärrämme, että myös odotukset ammatillisen koulutuksen kyvystä tuottaa palvelua kasvavat ja moninaistuvat. Yhtälöön lisätään valtion talouden tila, joka viittaa vuosia kestäneiden leikkausten jatkumiseen. Ammatillisessa koulutuksessa tehdään hyvää työtä, haetaan ratkaisuja kasvaviin tarpeisiin, kehitetään ja säästetään. Kuinka kauan voi säästää?

Sama näkymä koskee koko sivistyssektoria muun julkisen sektorin ohella. Olisiko aika pohtia rakenteita ihan vakavasti? Pidän tärkeänä, että palveluita on koko Suomessa eikä sivistykseen rakenneta pussin periä kenellekään. Suuruus tai pienuus ei sellaisenaan ole ratkaisu. Miten sitten tulisi toimia?

Voimme lähteä ratkaisemaan, millainen koulutus- tai palvelujärjestelmä Suomeen halutaan. Tulevaisuuskuvaa maalatessa voimme kysyä, miksi jaamme väestön heti perusopetuksen jälkeen eri poluille ja toistamme tämän eri vaiheissa opintoja. Mahdollistaako palvelumallimme yksilön kasvun yhteiskunnan jäseneksi hänen tarpeitaan tukevalla polulla vai kimpoileeko hän eri organisaatioiden, lakien ja sääntöjen verkossa saamatta tarvitsemaansa tukea? Mitä tämä tarkoittaa eri kouluasteilla, niiden nivelvaiheissa ja eri palveluiden rajapinnoilla?

Tehtäviä tulisi tarkastella uudella tavalla työn muuttuessa. Miten voimme varmistaa ydinosaamisen hyödyntämisen esimerkiksi siinä, että opetushenkilöstön ammattitaitoon perustuvat havainnot johtavat ajoissa varhaiseen välittämiseen? Kuinka osaamistarpeet hoidetaan eri tehtävissä työn muuttuessa ja mikä on kestävä keino oppia jatkuvasti? Pystyttäisiinkö painopiste siirtämään moninaisista yksilöllisistä suunnitelmista pääasiaan: oppimiseen ja osaamisen kehittymiseen? 

Raha on iso kysymys monesta näkökulmasta. Edelleen voisimme tarkastella muun muassa oppivelvollisuuden maksuttomuutta ja rahoituksen välillistä kohdentumista. Mihin raha lopulta menee ja halutaanko niin tapahtuvan? Miten kehittäminen ja sopeutuminen mahdollistetaan erilaisissa toimintaympäristöissä esimerkiksi rahoitusmallin tai kiinteistöjen näkökulmasta? Miten eri koulutusmuotojen yhteistä tekemistä voisi edistää rahoituksen väistämättä niukentuessa?

Mielestäni on tervettä nostaa keskusteluun myös sivistyssektorin hallinnon rakenteet ja niiden uudistamisen mahdollisuudet. Kentällä toivotaan myös, että mikäli järjestäjäverkkoa halutaan muuttaa, siitä kerrottaisiin selvästi ja avoimesti ja muutosta tuettaisiin.

Näen, että sivistys-Suomi voittaa kehittämisellä ja uudistamisella. Nyt se vain vaatii rohkeutta tai muuten yhteiskunta jatkaa paikallaan junnaamista.

Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappian kuntayhtymän johtaja/rehtori ja AMKE ry:n hallituksen jäsen Virpi Lilja työn ulkopuolella: rauha, sauna, halkoshow, äänikirjat, teen mitä milloinkin on mukava tehdä.

Takaisin