19.12.2017
Suomi sijoittuu kärkipäähän, kun vertaamme opintien pituutta kokonaisuudessaan Euroopassa. Viisivuotiaan oletettu koulutusaika on 19,7 vuotta – tulos jolla pidämme kärkipaikkaa Tanskan kanssa. Olemme priimuksia myös silloin, kun vertaamme keskeyttämislukuja. Ilahduttavasti keskeyttäminen on myös maamme sisällä vähentynyt vuosien varrella. Ammatillisessa koulutuksessa keskeyttämisprosentti on 2000-luvusta laskenut lähes 14 alle 8 prosenttiin (2014-2015).
Tilastoista huolimatta kiistaton tosiasia kuitenkin on, että jokaisesta ikäluokasta osa ei jatka koulutuspolkuaan vaan jää sivuun. Yhtä kiistatonta on se, että putoaminen koulutusjunasta ennustaa vaikeuksia tulevaan. Jokainen pudokas on liikaa jokaisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Viime aikoina onkin jälleen käyty keskustelua siitä, mikä olisi paras tapa saada ajoissa koppi pudokasvaarassa olevista. Yhtenä vaihtoehtona on väläytetty oppivelvollisuusiän pidentämistä. On kuitenkin syytä kysyä, auttaako oppivelvollisuuden pidentäminen aidosti niitä, joilla on tuen tarvetta vai voidaanko ongelma kuitenkin ratkaista jo olemassa olevin keinoin.
Ammatillisessa koulutuksen uuden lainsäädännön myötä jatkossa jokaiselle opiskelijalle luodaan oma, henkilökohtainen opintopolkunsa. Monella koulutuksen järjestäjällä on jo nykyään käytössään erilaisia oppimistarpeita huomioivia toimintamalleja. Niiden avulla on mahdollista jokaisen opiskelijan edetä oman tilanteen mukaan – oli se sitten enemmistöä hitaampaa tai nopeampaa. Voisiko näitä jo luotuja malleja hyödyntää ja soveltaa nykyistä tehokkaammin? Jopa yli koulutusasteiden?
Jos koulunkäynti on ollut syystä tai toisesta haasteellista, on pureuduttava sen syyhyn ja etsittävä oikeat, yksilölliset ratkaisut. Juuri näin toimitaan monessa ammatillisessa oppilaitoksessa jo nyt. Pyörää ei siis ole tarpeen keksiä uudelleen, mutta otetaan se nykyistä tehokkaammin käyttöön.
Riikka Vataja
asiantuntija, Helsingin seudun kauppakamari
