01.03.2023
Opetus- ja kulttuuriministeriön virkanäkemyksessä nostetaan esiin monia kasvatuksen, koulutuksen ja tutkimuksen kehittämistarpeita. Ammatillisen koulutuksen näkökulmasta virkanäkemys sisältää monia uhkatekijöitä, mutta myös positiivisia nostoja. Uhkaavin ehdotus koskee ammatillisen koulutuksen resurssien siirtämistä korkeakouluille, jossa keskeisenä perusteena on useamman ”päällekkäisen” tutkinnon suorittaminen.
Ministeriön kritiikki päällekkäisten tutkintojen heikosta vaikuttavuudesta perustuu vahvasti yhteen - itsessään ansiokkaaseen – tutkimukseen, joka tarkastelee asiaa palkkahyödyn näkökulmasta. Tämä ei ole kovin monipuolinen pohja tehdä päätöksiä. Lisäksi tutkimuksen tuloksista on tehty kohtuuttoman pitkälle meneviä, yksinkertaistavia päätelmiä. Perusteet vaikuttavuuden ongelmista kiteytyvät tutkimuksessa esiin nostettuun heikkoon tulokehitykseen.
Miksi sitten tehdään paljon samantasoisia tutkintoja?
1) Urakehitys
Johtamisen tutkinnot ovat keino edistää urakehitystä. Koulutus voi olla ennakoivaa pyrkimyksessä uuteen rooliin tai osa perehtymistä uuteen tehtävään. Tämä ei välttämättä näy tilastoinnissa parempana palkkakehityksenä tarkasteluhetkenä. Vaihtoehtojen niukkuus suosii myös tässä ammatillista, koska esimerkiksi MBA ei ole mahdollinen kaikille korkean hinnan takia.
2a) Alanvaihtajat
Alanvaihto ja uusi tutkinto on vaihtoehto työttömyydelle. Elinkeinorakenteen muutos pakottaa uudelleenkoulutukseen, koska täydennyskoulutus ei aina riitä. Trendinä jatkuu suunta teollisuudesta palveluihin. Esimerkiksi kun paperityöntekijä kouluttautuu tehtaan sulkemisen jälkeen lähihoitajaksi, niin ansiotaso laskee. Toisaalta ammatti- tai erikoisammattitutkinnon suorittaminen voi nostaa TES:n mukaan palkkaa.
2b) Alanvaihtajat
Osa ammateista edellyttää kategorisesti tai käytännössä pohjakoulutukseksi toisen/kolmannen asteen tutkinnon. Esimerkiksi lennonjohtajien koulutuksen pääsyvaatimuksena on toisen asteen tutkinto. Näitä ehdottomia vaatimuksia on kuitenkin melko vähän. Toisaalta on tutkintokoulutuksia, joissa opiskelijalla on jo pohjakoulutus, vaikka se ei olisikaan ennakkovaatimus. Esimerkiksi isännöitsijän ammatti- tai erikoisammattitutkinto ei ole ensimmäinen tutkinto, vaan taustalla on yleensä aina työkokemusta muuta koulutusta.
3) Ylioppilaat
Vuonna 2021 lukioista valmistui lähes 26 000 ylioppilasta. Ammatillisessa koulutuksessa aloittaa vuosittain n. 7 000 uutta opiskelijaa, joiden ylin pohjakoulutus on ylioppilastutkinto. Yhteensä vuonna 2021 ammatillisessa oli noin 21 000 opiskelijaa ylioppilastutkintotaustalla. Tämä tarkoittaa, että laskennallisesti hieman yli neljännes ylioppilaista siirtyy ammatilliseen koulutukseen. Suurin osa ylioppilaista haluaisi jatkaa opintojaan korkeakouluun. Samoin moni ammatillisesta valmistunut hakee korkeakouluun sinne pääsemättä. Tässä esiintyy tarpeetonta päällekkäisyyttä. Tämä ei ole kuitenkaan ammatillisen koulutuksen, lukiokoulutuksen tai ylioppilaiden syy. Korkeakoulujen aloituspaikkoja tarvitaan lisää tässä ratkaisuksi. Lisäksi sekä ylioppilas- että ammatillisen koulutuksen suorittanut työntekijä tuo moneen esim. kielitaitoa vaativaan työtehtävään osaamista.
4) Yrittäjät
Ammatillinen koulutus järjestää yrittäjän ammattitutkintoa sekä johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkintoa eli tarjoaa koulutusta siirtyä yrittäjäksi tai lisätä liiketoimintaosaamistaan. Uuden työn ja liiketoiminnan luominen on yhteiskunnallisesti merkittävää, joten tässäkin kohtaa on vaikeaa ymmärtää ongelmaa ”päällekkäisyydestä”.
5) Kustannushyöty
Ammatillista koulutusta tehdään usein työvaltaisesti. Se ei siis vaadi pitkiä poissaoloja töistä, vaan se onnistuu työssä ja sen ohella. Tämä ei heikennä yksilön ansiotasoa, eikä aiheuta työnantajalle poissaoloja tai sijaisjärjestelyjä. Osaamisen täydentäminen esimerkiksi vihreän siirtymän tai teknologian kehitykseen vaatimuksiin tuskin on ongelma ”päällekkäisyyden” takia.
6) Ei vain yksilön palkkahyöty
Koulutuksen vaikuttavuushyötyä ei voi mitata vain yksilön taloudellisella hyödyllä. Se mm. lisää hyvinvointia, mahdollistaa työpaikkojen säilymisen, kehittää tuottavuutta sekä parantaa työvoiman saatavuutta. Myös yksilöillä tulee olla realistinen mahdollisuus toteuttaa unelmiaan alaa vaihtamalla.
Miten parantaa nykytilannetta?
OKM:n esittämä ”päällekkäisyysongelma” on liioiteltu, mutta nykytilannetta voi ja tulee muuttaa. Koulutuspoliittisen selonteon tavoite on, että puolet nuorista aikuisista suorittaisi korkeakoulututkinnon. Tätä ei ole mahdollista saavuttaa kuin nostamalla korkeakoulujen aloituspaikkoja. Tämä purkaisi hakijasumaa, joka osittain ohjautuu myös ammatilliseen koulutukseen (erityisesti ylioppilaat).
Korkeakoulujen jatkuvan oppimisen kehittäminen vastaisi paremmin kysyntään, koska nykyinen ei-tutkintotavoitteinen tarjonta ei sitä riittävästi mahdollista. Tarjonnan kehittäminen helpottaisi osittain myös korkeakoulujen hakijasuman purkua, kun kaikille hakijoille ei ole tarvetta hankkia uutta tutkinto-oikeutta.
Laajempi tarjonta todennäköisesti ohjaisi jonkin verran ammatillisen koulutuksen opiskelijoita näihin opintoihin. Ongelmana on kuitenkin resurssien niukkuus ja paine kohdentaa lisäresursseja aloituspaikkoihin sekä TKI-toimintaan.
Ammatillisessa koulutuksessa tutkinnon osaa tai osia suorittavien opiskelijoiden määrä on yli kaksikertaistunut vuosina 2017–2021. Kehitys johtuu ennen kaikkea vuoden 2018 reformista. Nousutrendi todennäköisesti jatkuu vielä lähivuosina, kun koulutuksen järjestäjät oppivat tarjoamaan tutkinnon osia yhä laajemmin sekä työnantajat ja yksilöt osaavat kysyä mahdollisuudesta. Järjestelmätasolla ongelmana kokonaisia tutkintoja painottava suoritusrahoitusrahoitus.
OKM:n virkanäkemys on luettavissa linkistä >>
AMKEn johtava asiantuntija Saku Lehtinen työn ulkopuolella: harrastan kuntosalia, yhdistystoimintaa sekä tv-sarjoja ja elokuvia.
