24.11.2017
Ammatillisen koulutuksen reformi siirtää oppimista työpaikoille. Tämä on tavoite, käytäntö muokkautuu ajan kanssa. Paljon riippuu työpaikkojen halusta ja mahdollisuuksista ottaa vastaan opiskelijoita. Uutuudesta ei ole kyse, vaan työelämän talkoohenkeä ammatillisen koulutuksen toteuttajana on jo testattu. Tuhansia tunteja työssäoppimista on toteutettu tähänkin saakka.
Työpaikalla tapahtuvan oppimisen ohella yksilöllisyys ja joustavuus korostuvat reformissa. Yksilölliset opintopolut ovat varmasti hyvä asia, sillä opiskelijoilla on erilaiset lähtökohdat. Nuorilla ja aikuisilla on eri tarpeet. Yksilöllisyyden ja kilpailuretoriikan varjoon ei soisi kuitenkaan jäävän yhteisöllisyyden merkitys oppimisessa, elämässä ja työelämässä.
Työtehtävien ja ammattien muutoksesta on puhuttu paljon. Digitalisaatioretoriikalta on tuskin välttynyt kukaan. Yhtä lailla tärkeää on huomata työn tekemisen muuttuvat muodot ja niiden vaikutus osaamistarpeisiin. Siinä missä digiloikka ja robotit näyttäisivät muuttavan ammattirakennetta, näyttäisivät työn tekemisen tavat saavan yhä verkostomaiseman muodon. Tulevaisuudessa yksilön ja yhteisön valmius ja halu toimia luovasti ja vastuullisesti erilaisissa vuorovaikutusjärjestelmissä korostuu. Työn tekemistä leimaavat muutokset ja epävarmuus. Kysyä voi, millaisia valmiuksia annamme ammattiin opiskeleville oman elämän muutosjohtamiseen Elinikäisen oppimisen taitojen ohella ns. pehmeiden taitojen, soft skills, painoarvo moniäänisessä työelämässä kasvaa.
Tiedollisen ja taidollisen osaamisen rinnalla sosiaalisten taitojen, kuten kohtaamisen, joustavuuden, ryhmässä toimimisen ja etiikan taitojen, merkitys ammatti-identiteetille korostuu. Etenkin nuorten osalla yhteisöllisyyden, ryhmädynamiikan ja kohtaamisen merkitys on ratkaiseva opintojen sujumisen ja läpiviemisen sekä myöhemmän työelämään ja yhteiskuntaan kiinnittymisen kannalta. Yhteisön vuorovaikutussysteemillä tiedetään olevan ratkaiseva vaikutus yksilön käyttäytymiseen. Vääränlainen kohtaaminen voi keskeyttää opinnot. Oikeanlainen kohtaaminen voi ratkaista uran suunnan.
Oppilaitoksissa tiedetään, että moni nuori kasvaa työssäoppimisjakoisolla ja löytää motivaation opiskeluun. Toisinkin voi käydä. Turvallinen yhteisö sallii kasvun ja kehittymisen. Ohjauksen tarve työpaikalla kasvaa reformin myötä. Työpaikkaohjaajien osaamiseen ja ajankäyttöön tulee uutta painetta. Yhtä lailla työpaikalla tapahtuva oppiminen haastaa koko työyhteisöä, yhteisöllistä näkökykyä pitää kehittää . Identiteetti, myös ammatti-identiteetti muodostuu kokemusten ja näkemysten kautta, suhteessa muihin, ryhmätyönä.
Kirsi Rasinaho
työvoimapoliittinen asiantuntija, SAK
