Ammatillinen kasvu takaa osaamisen

07.03.2016

Suomalainen yhteiskunta on tilassa, jossa ei ole varaa paniikkiratkaisuihin. Tarvitsemme vakaata harkintaa ja realismia sekä tiukkaa älyllistä keskustelua päätöksenteon pohjaksi.

Tyypillinen esimerkki säntäilystä liittyy keskusteluun ammatillisen koulutuksen tulevaisuudesta. Kärjistetysti sanottuna mantrana on tällä hetkellä, että "koulutusta tulee siirtää työpaikoille ja seinistä tulee luopua". Esitetään myös, että "koulutusaikoja voidaan lyhentää ja osaamista voi hankkia muuallakin kuin koulussa". Tämä kaikki on totta, mutta vain hyvin paljon yksinkertaistettuna.

Pitkällä aikavälillä oppimista voidaan hankkia yhä enemmän työpaikoilla, yrityksissä ja julkisissa organisaatioissa sekä kolmannella sektorilla. Ja yksilön osaaminen voi toki karttua myös harrastuksissa ja kaikkialla elämänalueilla. Ammatillisen koulutuksen järjestäjät voivat suunnitelmallisesti ja samalla toimintaansa tehostaen kehittää omia oppimisympäristöjään vielä nykyistä paremmin työelämää vastaaviksi ja solmia kumppanuuksia ja sopimuksia yritysten kanssa. Parhaillaan kehitetään jo erilaisia malleja oppilaitoksissa toteutettavan ja työelämässä jatkettavan opiskelun osalta esimerkiksi niin sanotun 2+1-mallin mukaan. Ja olennaista on uudistaa opettajan työn kautta ammatillisen kasvun ohjausta ja tukemista erilaisissa oppimisympäristöissä.

Suomen yrityskanta, kulttuuri ja arvot sekä työelämän rakenteet huomioiden tämä ei käytännössä ole kuitenkaan mahdollista sormia napsauttamalla, muutamassa vuodessa. Kaikki peruskoulun päättävät 16-vuotiaat eivät ole valmiita siirtymään suoraan sorvin ääreen ilman opettajan ohjausta. Ammattitaitoisen asentajan, hoitajan tai myyjän tehtävä omalla työpaikallaan on tuottaa lisäarvoa ja saada toimeksiannot aikataulussa laskutukseen, myyntitavoitteet täyteen ja työt tehdyksi. Ohjattavaan käytetty aika on pois yrityksen tuloksesta. Vaikka he olisivat saaneet koulutuksen työpaikalla ohjaamiseen, heillä ei ole ammatillisen opettajan ammattitaitoa erilaisten oppijoiden kohtaamiseen.

Lyhytnäköistä olisi myös ajatella, että kansantaloutemme tulevaisuus olisi turvattu, jos yksilöt koulutettaisiin tietyn yrityksen tiettyyn työtehtävään ja että se riittäisi. Meistä aikuisista suurin osa on työuransa aikana vaihtanut ammattia useaan kertaan. Se on mahdollista, koska olemme saaneet hyvän peruskoulutuksen, ammatilliset valmiudet ja pohjan valitsemastamme koulutusalasta riippumatta. Työmarkkinoilla on enää vähän kansakoulua 4–6 luokkaa käyneitä ja 13-vuotiaana ojaa kaivamaan siirtyneitä aikuisia. Suomalainen yhteiskunta perustuu siihen tosiasiaan, että koulutukseen ja osaamisen on panostettu ja yksilöllä on nuorena tehdyistä valinnoista riippumatta aina mahdollisuus aloittaa alusta ja jatkaa kouluttautumista. Ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta ja tutkintoa olevien hyväksi toimitaan aktiivisesti. Tulevaisuudessa töitä on yhä vähemmän tarjolla niille, joilla ei ole mitään ammatillista koulutusta. Tutkinnoilla ja niiden sisällölläkin on siis väliä.

Nuorten ja aikuisten koulutuksesta puhuttaessa ei sovi unohtaa ammattikasvatuksen käsitettä. Ihminen kasvaa ammattiin ja kehittyy urallaan ammatillisen kasvun kautta. Ammattikasvatus ulottuu toisen asteen ammatillisissa opinnoissa olevista nuorista työelämässä olevaan aikuisväestöön. Ammattiin opettavien opettajien tehtävä on tukea yksilön oppimista kohti ammatissa tarvittavia valmiuksia, niiden saavuttamista ja kehittämistä. Opettaja luo edellytyksiä yksilön kykyyn toimia itsenäisesti ammatissaan ja kehittyä siinä elinikäisesti. Ammatillisen koulutuksen päämäärä on ammatissa tarvittavan osaamisen varmistaminen sekä ammatillisen uusiutumisen mahdollistaminen. Lopullisesti ammattitaito saavutetaan työpaikalla, jossa työssä vaadittavat taidot, kuten myös yhteisön kulttuuri, voivat vaihdella.

Tiukan talouden aikana opiskelijan saaman opetuksen määrään ja laatuun sekä osaamisen ammattitaitoiseen tunnistamiseen tulee panostaa erityisesti. Parhaimmillaan ammatillisen opettajan oman ammattitaidon tulos näkyy siinä hetkessä, kun nuori koulun päättäessään saa työpaikan, on valmis siirtymään oman ammattialansa työyhteisöön ja pärjää sen pelisäännöillä, kehittyy työssään ja saa aikaan tuloksia. Sinetti onnistumiselle saadaan, jos hän muistaa opettajiaan vuosien kuluttua ja tulee sanomaan: olen edennyt urallani ja sain koulussa hyvän perustan elämään. Kiitos myös siitä, että säännöt olivat tiukat ja opin aamulla heräämään ajoissa ja tulemaan toimeen myös sen kaverin kanssa, joka oli erilainen.

Kirjoittaja

Maria Taipale
johtava rehtori, Raision seudun koulutuskuntayhtymä RASEKO

Taipale Maria