10.01.2024
Olen kuullut, että yli 150 vuotta sitten lasten liikaa lukemista pidettiin haitallisena. Kirjojen parissa vietettyä aikaa haluttiin rajoittaa, koska muutoin asioiden oikea oppiminen ja sosiaalisten taitojen kerryttäminen olisi kärsinyt. En ole saanut väittämää vahvistettua, mutta se on käynyt mielessä seuratessani nyt vellovaa älypuhelimiin liittyvää keskustelua. Voi vain arvailla, miltä johtopäätökset näyttävät vaikkapa vuonna 2174.
Älypuhelimien koukuttavuus vaikuttaa oppimistuloksiin. Näin uskaltanee sanoa jo tässä vaiheessa. Oppilaiden keskittyminen on vahvasti kännykkäruudulla, jolloin varsinaisten opetussisältöjen opiskelu jää pienemmälle huomiolle. Ilmiö näyttäytyy negatiivisesti työelämävalmiuksien kehittymisessä, mikä on yhteiskunnallisesti ja varsinkin monen yksilön kannalta huolestuttavaa. Perustaitoja kun tarvitaan ammatissa kuin ammatissa ja toisella asteella jo ennen sitä.
Äidinkielen, matematiikan ja luonnontieteiden osaamista on pidetty oppimisen tärkeimpinä mittareina ainakin PISA-tutkimuksissa. Suomessa tulokset ovat heikentyneet hälyttävästi viime vuosina, mutta kaiken selittelyn ohella voi varmasti myös kysyä, mitä testeissä oikeastaan mitataan. Ymmärtääkseni tulokset eivät ainakaan kerro digitaidoista tai kyvyistä hyödyntää erilaisia verkkoalustoja ja sovelluksia, eli monessakin mielessä modernin ihmisen ydinosaamisesta. Luku- ja laskutaitoa sekä romahtaneita PISA-tuloksia ollenkaan väheksymättä on siis hyvä pitää mielessä, että maailma ja sitä kautta myös menestymiseen tarvittavat taidot muuttuvat.
Peruskouluista ja toiselta asteelta tuleviin viesteihin kannattaa kuitenkin suhtautua vakavasti. Harvempi opettaja on nimittäin lähtenyt kiistämään älypuhelinten haitallista vaikutusta kouluikäisten keskittymiskykyyn ja oppimiseen. Monet ovatkin sitä mieltä, että Ruotsin tie on myös meidän, mikä peruskoulujen osalta tarkoittaisi älypuhelimien kieltämistä.
Itse näen kuitenkin kiellossa muutamia ongelmia. Älypuhelimet ovat tulleet jäädäkseen ja niiden kieltäminen peruskouluissa sulkisi siten pois tärkeän työkalun ohjatun opettelun. Mitä aiemmin työelämässä vaadittavia taitoja opitaan, sen paremmat ovat lähtökohdat aikuiselämälle. Kieltoa olisi myös vaikea perustella, jos aikuiset kuitenkin jatkaisivat laitteiden käyttämistä rajattomasti.
Ammatillisen koulutuksen järjestäjän edustajana joitakin vuosia sitten tekemieni havaintojen perusteella motivaatio on oppimisen kannalta kaikista tärkein tekijä. Vaikeatkin lähtökohdat ovat monesti selätettävissä, mikäli halu oppia on riittävän suuri. Sitä vastoin motivaatiota on hyvin vaikeaa kohottaa erilaisilla kielloilla, varsinkin jos rajoittaminen koskee melkeinpä ihmiseen kiinni kasvanutta apuvälinettä.
Mielestäni kannattaisi siis panostaa aiempaa vahvemmin älypuhelimia hyödyntävän opetuksen kehittämiseen, jolloin keskustelun mahdollisista kielloista voisi pistää jäähylle ainakin joksikin aikaa. Olisiko tätä kautta myös mahdollista palauttaa koulutuksen ansaitsemaa arvostusta, joka tällä hetkellä tuntuu olevan hivenen kateissa? Älypuhelimia hyödyntävä opetus ei tietenkään tarkoita sitä, että laitteita saisi käyttää rajoituksetta kaikissa tilanteissa.
On vielä hyvä huomioida, että oppimistulosten heikentymin on erittäin monimutkainen ilmiö, jonka taustoista ja kausaalisuhteista tiedetään toistaiseksi suhteellisen vähän. Olisi aivan liian helppoa osoittaa sormellaan pelkästään älypuhelimia.
AMKEn asiantuntija Peter Pahlman työn ulkopuolella: olen tennisentusiasti ja metallimusiikin ystävä. Lisäksi viihdyn hyvin ruotsalaisten dekkarien parissa.
Peter Pahlman
asiantuntija, AMKE ry
