18.02.2016
Yli 70-henkinen yleisö kokoontui aurinkoisena helmikuisena tiistaina TEM–AMKE-ajankohtaisfoorumiin kuulemaan asiantuntijoiden näkemyksiä ja näkökulmia työn ja työelämän muuttumiseen. 36 koulutuksen järjestäjän lisäksi paikalle oli saapunut väkeä ELY-keskuksista ja TE-toimistoista ympäri Suomen.
Foorumin puheenjohtajana toiminut AMKE ry:n hallituksen varapuheenjohtaja Timo Karkola toivotti yleisön tervetulleeksi Klaus K -hotellin historialliseen ja viehättävään Rake-saliin sanoen, että ammatillinen koulutus on peilikuva siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Karkola korosti myös ammatillisen koulutuksen positiivista vaikutusta yhteiskuntaan:
- Yhteinen seminaaripäivä on merkityksellinen kohtaaminen, jossa uudistetaan ammatillista koulutusta, kotouttamiskoulutusta sekä työvoimakoulutusta.
Karkolan mukaan ammatillisen koulutuksen reformissa puhuttaessa puhutaan pääasiassa rahasta, mutta samalla kuitenkin unohdetaan se, että myös työ- ja elinkeinoministeriön resurssit vähenevät, nuorten aikuisten osaamisohjelma on päättymässä ja aikuiskoulutustukea leikataan.
Toinen avauspuhuja ennen varsinaisia asiantuntijapuheenvuoron pitäjiä oli AMKE ry:n toimitusjohtaja Petri Lempinen, joka herätteli jokaisen paikallaolijan pohtimaan omia henkilökohtaisia toimiaan arvioidakseen, toimiiko ihminen yhteiskunnan uudistumisen mahdollistajana vai jarruna.
Lempisen mainitsi myös ammatillisen koulutuksen mediapaitsion verrattuna esimerkiksi yliopistoihin kohdistuviin leikkauksiin ja irtisanomisiin. Ammatillinen koulutus on alueellisesti vaikuttavaa ja kiinnostaa siksi paikallisesti, mutta valtakunnallisen kiinnostuksen ja uutiskynnyksen ylittäminen on vaikeaa kentän erilaisuuden ja moninaisuuden vuoksi.
TEM:n erityisasiantuntija Tiina Polo puhui OKM:n ja TEM:n muuttuvasta työnjaosta. Hänen mukaansa vuosien 2017 ja 2018 siirtymävaiheen rahoituksesta sopimisella on kiire, sillä viimeiset TE-hallinnon hankinnat tutkintoon johtavat koulutukset päättyvät vuoden 2017 lopussa ja koulutustarjonta vähenee, kunnes rahoituksesta on saatu sovittua.
Polo korosti uusien linjausten tekemistä muun muassa työttömien huomioimisessa koulutukseen pääsyssä, mutta ennen kaikkea hän painotti tiedonkulun varmistamisen merkitystä siirtymävaiheessa.
Kotouttamiskoulutuksen vastuu jakautuu TEM:lle ja Opetushallitukselle ja sen tavoitteiksi Polo mainitsi nopean pääsyn kotouttamiskoulutuksen oikealle tasolle sekä aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tukemisen räätälöidyllä sisällöllä. Kotouttamiskoulutuksen opetussuunnitelmaan tehtyjen lisäysten myötä jatkossa koulutus sisältää enemmän joustamismahdollisuuksia sekä ammatillisen näkökulman huomioinnin jo aiempaa varhaisemmassa vaiheessa. KOTO-koulutuksen uuden toteutusmallin ehdotuksessa myönteisen turvapaikkapäätöksen saanut henkilö pääsisi heti, mahdollisesti jo kuntapaikkaa odottaessaan, KOTO-koulutuksen muutaman viikon kestoiselle orientoivalle jaksolle.
Vuonna 2016 arvioidaan kotoutumiskoulutukseen osallistuvien määräksi noin 22 000 aiempien vuosien 13 00–14 000 osallistujan sijaan.
Sitran asiantuntija Elina Kiiski Kataja esitteli Sitran kolme suurta megatrendiä kuluvalle vuodelle: kestävyyskriisi, globaali keskinäisriippuvuus sekä teknologia vaikuttavat elämäämme suurimmin tänä vuonna.
- Kuka omistaa tulevaisuuden? Entä muuttuuko ihmiskunta enemmän seuraavan 30 vuoden aikana kuin viimeisen 300 vuoden aikana, kysyi Kiiski Kataja.
Yksiselitteistä vastausta ei ole olemassa, mutta teknologia muuttaa kaiken ja se on täällä jo tänään: nyt tarvitaan vain uusi tapa nähdä talous ja hyvinvointi. Teknologian kehityksen inhimillisiä, sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia on vaikea arvioida etukäteen, mutta on helppo sanoa niiden olevan mittavia.
Länsimaisen väestörakenteen muuttuminen aiheuttaa Kiiski Katajan mukaan sen, etteivät vähemmistönä olevat nuoret voi yksin vastata muutoksen omaksumisesta. Arvaamattomassa globaalissa toimintaympäristössä ne menestyvät, jotka pystyvät itse muokkaamaan omaa tulevaisuuttaan. Ratkaisu muutokseen löytyy siis kahdesta suunnasta: teknologiasta ja ihmisistä.
Talouden seuraavaksi aalloksi sanottu biotalous kytkeytyy digitalisaatioon ja teknologian kehitykseen läheisesti. Biotaloutta ja sen kasvua olivat tilaisuudessa valottamassa TEM:n Mika Aalto, Leena Pentikäinen sekä Sari Tasa.
- Biotalouden merkitys Suomelle on valtava: sen liikevaihto on kymmenessä vuodessa noussut yli kymmenen miljardia euroa.
Hallitusohjelman mukaan vuonna 2025 Suomi on bio- ja kiertotalouden sekä cleantechin edelläkävijä. Asiantuntijapuhujien mukaan uusia työpaikkoja syntyy cleantech-yritysten kasvun, kestävän luonnonvarojen käytön lisäämisen ja tehokkaan kiertotalouden myötä.
TEM:n strategiajohtaja Antti Joensuun osallistava puheenvuoro sai aikaan paljon reaktioita yleisössä. Työn määrittelyyn hän käytti Esko Kilven sanoja:
- Työ on toisiaan tarvitsevien ihmisten välistä vuorovaikutusta.
Joensuun mukaan työntekijät ovat kuten villit radikaalit molekyylit organisaatiossa. Keskeisinä asioina hän pitää oman roolin ymmärtämistä sekä organisaation kykyä muuttua:
- Organisaation pitää muuttua, muuten se häviää. Vaihtoehdot ovat uudistu tai itke ja uudistu. Nopea epäonnistuminen on itseasiassa arvokasta ja jopa tavoiteltavaa, sillä riskin loputon välttäminen vie väistämättä epäonnistumiseen.
Muutoskykyä korosti myös Pentikäinen puhuessaan muuttuvista osaamistarpeista. Muutoskyvyn lisäksi tulevaisuudessa yhä enemmän arvostettavia piirteitä ovat muun muassa yhteistyökykyisyys, luovuus, sosiaalisuus sekä yrittäjyys- ja ongelmanratkaisutaidot.
Joensuu sai yleisöstä useita kysymyksiä ja kommentteja digitalisaatioon ja robotisaatioon liittyen. Digimaailmaa ja uusimpia kotkotuksia pidetään monen mahdollistajana, mutta niiden ajattelu pelkkänä välineenä ei palvele tarkoitusta. Joensuu luettelee pullonkauloiksi lainsäädännön lisäksi nimenomaan teknologiarajoitteet ja asenteen.
Yrittäjyyskulttuuri kehittynyt Suomessa hyvin viime vuosina ja kasvuyrittäjyyden toimintaympäristön muutoksesta foorumissa puhui Pertti Valtonen TEM:stä. Heikkoutena Suomella on kuitenkin kyky kasvattaa yrityksiä nopeasti globaalimarkkinoille.
- Toimintaympäristön kilpailukyky Suomessa on saavuttamassa parhaiden maiden kärkeä, mutta kasvuvaiheeseen tarvittavan riskirahoituksen määrässä Suomi ja muut Pohjoismaat jäävät johtavista kilpailijamaista, selventää Valtonen.
Oikeus- ja työministerin määräämä työllisyyskokeilujen selvityshenkilö Maria Kaisa Aula valotti seminaarissa meneillään olevan selvityksen taustoja ja tavoitteita. Mainittuja taustamuuttujia ovat työllisyysmäärärahojen väheneminen, työn luonteen ja työmarkkinoiden muuttuminen sekä työn muotojen moninaistuminen. Vaikeat ajat luovat painetta kokeiluille, mutta kuten Timo Karkola avauspuheessaan totesi: paineessa syntyy timantteja – ja innovaatioita. Työllisyyskokeilun tavoitteena puolestaan on kokeilukulttuurin edistäminen ja kokonaisuuden arvioiminen.
- Koulutus, sosiaali- ja terveyspalvelut, kuntoutus, sosiaaliturva ja julkiset työvoimapalvelut eivät toimi yhteen asiakaslähtöisesti sen paremmin työttömän kuin työnantajankaan kannalta. Millaisilla kokeiluilla kokonaisuuden toimivuutta ja vaikuttavuutta voitaisiin siis edistää, kysyy Aula.
Aulan esityksen päätteeksi seminaariväki sai kertoa omista kokemuksistaan ja näkemyksistään työllistymiseen ja työllistämiseen liittyen. Yhdessä puheenvuorossa ehdotettiin valtion järjestämää avoimeen lähdekoodiin perustuvaa uuden yrittäjän digipakettia erityisesti nuorille ja maahanmuuttajayrittäjille. Digipaketista voisi helposti saada uudelle yritykselle käyttöön sähköpostin, verkkosivut, verkkokaupan, kassajärjestelmän ja mahdollisen muunkin uudelle yrittäjälle tarpeellisen.
Osallistujat ehdottivat myös alueellisesti lähtevää virkamiehetöntä palvelun suunnittelua, sähköisen toimintatavan hyödyntämistä ja yksinkertaistamista, kannustinloukkujen purkamista, nykyisten työkalujen jalkauttamista yrityksiin sekä suoraan yrityksille kohdennettua rahoitusta työllistämisen tukemiseksi. Lisäksi kaivattiin positiivista julkisuutta, joustavia yhteistyökuvioita ja nopeaa reagointia äkillisen rakennemuutoksen varalta, työnhakijoiden osaamisen näkyväksi tekemistä sekä oppilaitosyhteistyön lisäämistä ELY-keskusten tekemien alueellisten kehityskohtien listaamisessa.
