17.11.2015
Tiistain toisen keskustelutilaisuuden keskeinen teema oli sääntelyn purkaminen ammatillisen koulutuksen reformin yhteydessä.
Aiheesta olivat keskustelemassa Omnian ammattiopiston rehtori Maija Aaltola, rehtori Juha Ojajärvi Helmi Liiketalousopistosta, ylijohtaja Petri Pohjonen ja kuntayhtymän johtaja Vesa Saarikoski Jyväskylästä. Panelistit olivat tarttuneet aiheeseen laajasti usealta eri kantilta, joten sääntelyn purkaminen tuli käsiteltyä todella monipuolisesti.
Yhtä mieltä keskustelijajoukko oli siitä, että ammatillista koulutusta tulee uudistaa yhtenäisenä kokonaisuutena opiskelijan ja työelämän kannalta katsoen. Nykyiseen tilanteeseen päätymistä valotti Juha Ojajärvi:
- Ammatillisen koulutuksen normiston paljous ja tulkinnan epäselvyys johtuvat pitkälti siitä, että ammatillisen koulutuksen kokonaisuus on koottu pitkän historian aikana liimaamalla uusia lainsäädäntöjä vanhojen kylkeen.
Hänen mukaansa ammatillista koulutusta, työvoimapoliittista koulutusta, lukiokoulutusta ja 
ammattikorkeakouluja on kehitetty perinteisesti vain omista lähtökohdistaan, joten kokonaisuudesta on vääjäämättä muodostunut kirjava ja monimutkainen.
- Koko perusasteen jälkeiseen elinikäisen oppimisen koulutusketjuun tulisi saada merkittävästi lisää koordinaatiota ja eri koulutusasteiden välille on luotava selkeät määräykset yhteistyövelvoitteesta, Ojajärvi tiivisti.
- Esimerkiksi kaupallisen koulutuksen osalta ei ole harvinaista, että merkonomiksi valmistunut jatkaa ammattikorkeakouluun ja sieltä vielä kauppakorkeakouluun. Vaikka Markkinoinnin perusteet ovat sama asia kaikilla koulutusasteilla, ei meistä varmasti kukaan tunne opiskelijaa, jonka aiempi koulutus olisi huomioitu seuraavalle koulutusasteelle siirryttäessä.
Petri Pohjosen mukaan nyt on hyvä aika miettiä, mikä on tutkintotoimikuntien rooli ja tehtävä tulevaisuudessa.
- Järjestämissopimusmekanismia tulee muuttaa, sillä määränä tuhannet järjestämissopimukset kuulostavat todella paljolta. Yksi järjestämislupa ja yksi laki riittävät.
Pohjosen mukaan myös kahta erillistä näyttöjärjestelmää ei tarvita.
Maija Aaltolan mielestä osaamisen hankintatapojen erilaisuus ei anna aihetta ammatillisen koulutuksen käsiteviidakolle, rinnakkaisille säädöksille, tutkintotodistuksille ja erilaisille tutkinnon suorittamistavoille eikä niistä aiheutuvalle byrokratialle.
Aaltola haluaisi, että rahoitusjärjestelmä rakennettaisiin ammatillisen peruskoulutuksen, lisäkoulutuksen ja 
oppisopimuskoulutuksen erillisistä järjestelmistä yhtenäiseksi, kannustavaksi kokonaisuudeksi, jotta eri koulutusmuotojen yhdistämisen ja tutkinnon suorittamisen osissa olisi mahdollista.
Saarikoski korosti, että koulutuksen laatu voidaan varmistaa tulosrahoitusmallin kriteereillä ja auditoidulla laadunhallinhallintajärjestelmällä. Valtakunnalliset erityistehtävät taattaisiin Saarikosken mukaan parhaiten OKM:n ja koulutuksen järjestäjän strategianeuvotteluissa.
Sekä Ojajärvi että Saarikoski mainitsivat ammattikorkeakouluista tutun osakeyhtiömallin:
- Opiskelijalle ja työelämälle selkeä ratkaisu on, kun seurataan ammattikorkeakoulujen uudistusta ja muutetaan koko ammatillisen koulutuksen järjestäjäkenttä osakeyhtiömuotoiseksi, totesi Ojajärvi.
Lisäksi Ojajärvi painotti, että ammatillinen koulutus ei sovellu itsehallintoalueiden tehtäväksi, sillä tällaisella ratkaisulla koulutuskenttä revittäisiin taas uuteen muotoon. Asiakaslähtöisyyden pitäisi Ojajärven mukaan olla ammatillisen koulutuksen ainut ohjuri ja valtionavustusten tulisi jatkossakin päätyä suoraan koulutuksen järjestäjälle.
Saarikoski puolestaan korosti, että koulutuksen järjestämismallin pitää tukea kevyttä hallintoa, ketterää toimintaa, omistajien edustajien maksimaalista sitoutumista sekä työ- ja elinkeinoelämän osallistamista.
Maija Aaltola nosti esiin tutkintojen muodostumisen; muodostumissääntöjä pitää hänen mukaansa yksinkertaistaa ja tutkinnon osien laajuuksia yhdenmukaistaa. Näillä keinoilla opiskelija voi aidosti valita ja liittää tutkinnon osia toisiinsa.
- Ammattinimikkeisiin voisi määritellä pakolliset tutkinnon osat ja loput osista olisivat valinnaisia. Erillisiä vapaasti valittavia tutkinnon osia ei tarvita, huomautti Aaltola.
Aaltola tarttui myös ammatillisen koulutukseen hakeutumiseen, sillä yksi yhteinen hakeutumiskanava vähentäisi hänen mukaansa päällekkäistä työtä. Kokonaisuudessa tulisi huomioida nykyisten nuoriso-, aikuis- ja oppisopimuskoulutuksen lisäksi myös erityisoppilaitosten tarjonta ja valmentavat koulutukset, jolloin varmistettaisiin hakijoille mahdollisimman soveltuva opiskelupaikka.
Vesa Saarikoski kiteytti muidenkin keskustelijoiden ajatukset sanomalla, että sääntelyn vähentämistä tärkeämpää on parantaa sitä.
- Estämisen ja byrokratian sijaan sekä vahvistetaan koulutuksen järjestäjien motivaatiota että huolehditaan resurssien käytön optimoinnista luomalla selkeät toimintakehikot ja niiden vahvat toimijat.
