14.10.2016
Nyt tarvitaan koulutuksen tulevaisuusohjelma seuraavien 12–16 vuoden ajaksi, kirjoittavat AMKE ry:n toimitusjohtaja Petri Lempinen ja OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen Suomen Kuvalehdessä 14.10.
Sata vuotta sitten Suomi oli maailman edistyksellisimpiä maita. Köyhä maatalousmaa katsoi ennakkoluulottomasti eteenpäin luomalla vuonna 1921 yleisen oppivelvollisuuden. Sitä ennen vain noin 60 prosenttia lapsista kävi kansakoulua. Se on saman verran kuin lapsistamme osallistuu nykyisin varhaiskasvatukseen.
Suomi nousi maailman rikkaimpien maiden joukkoon oppivelvollisuudesta alkaneen kehityksen ansiosta. Koulutuksen ja osaamisen merkitys yhteiskunnan kehitykselle ja talouskasvulle ymmärrettiin myös poliittisessa päätöksenteossa. Uudistuksista keskusteltiin laajasti ja niitä edistettiin määrätietoisesti.
Kirjoittajien mukaan näkemyksellinen sivistysvaltion rakentaminen on vaihtunut näköalattomaksi taskulaskinpolitiikaksi. Kehitys on tyssännyt.
- Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmistakin luovuttiin tällä hallituskaudella, ja tärkeimmät tavoitteet määritellään vuosittain budjettikirjassa. Kansallinen koulutuspoliittinen visio pelkistyy kustannusten karsimiseksi, ja rahoituksen leikkaamista kutsutaan kehittämiseksi. Päättäjämme eivät näytä uskovan koulutuksen kykyyn uudistua ja uudistaa yhteiskuntaa, Lempinen ja Luukkainen toteavat.
Väestön ikääntyminen, muuttoliikkeet ja uudet teknologiat luovat uutta maata ja maailmaa. Yksilöiltä ja yhteiskunnalta vaaditaan uudistuvia tietoja ja taitoja, joita ei synny ilman koulutusta. Digitalisaatio läpäisee kaiken, ja oppiminen on suurimmassa murroksessa vuosikymmeniin.
Eri ikäisten opiskelijoiden valmiudet ja motivaatio ovat yhä moninaisempia. Maahanmuuttajat vaativat erityistä huomiota selviytyäkseen opinnoista.
Joka viides suomalainen nuori mies on työn tai koulutuksen ulkopuolella. Yhä useammat lapset ovat vanhempiaan heikommin koulutettuja. Ensimmäistä kertaa maamme historiassa opettajia on tuhansittain työttöminä, ja työt vähenevät edelleen.
Miten Suomi vastaa tähän kaikkeen? Vähentämällä tutkimuksen sekä kaikkien koulutusasteiden rahoitusta. Kehittäminen on viipaloitua, kokonaisuus jää projektien ja kärkihankkeiden jalkoihin.
Lempisen ja Luukkaisen mukaan leikkausten sijaan tarvitaan tulevaisuudenuskoa ja järjestelmällistä koulutuspolitiikkaa. Tarvitaan uusi alku, jonka pohjana on suomalaisen koulutuksen tulevaisuusohjelma.
- Tulevaisuusohjelma tulee valmistella laajassa parlamentaarisessa yhteistyössä ja keskeiset toimijat mukaan ottaen. Se linjaisi koulutusjärjestelmän tavoitteita ja kehittämistoimintaa varhaiskasvatuksesta aikuis- ja korkeakoulutukseen seuraavien 12–16 vuoden ajaksi, kirjoittajat toteavat.
Ohjelman pohjaksi Lempisen ja Luukkaisen mukaan on hyödynnettävä uutta kotimaista ja kansainvälistä koulutustutkimusta.
- Tämä tutkimus puhuu johdonmukaisesti sen puolesta, että investointi koulutukseen on myös parasta talous-, innovaatio-, sosiaali-, terveys- ja tulevaisuuspolitiikkaa.
Kattava ja kunnianhimoinen koulutuksen tulevaisuusohjelma kertoo kirjoittajien mukaan koko kansalle ja päättäjille, mihin haluamme päästä ja mitä etappeja matkalla on odotettavissa.
- Ohjelma antaa myös lapsille, nuorille ja aikuisille opiskelijoille selvän signaalin siitä, että koulutusta tarvitaan ja sitä arvostetaan.
Petri Lempisen Ja Olli Luukkaisen kirjoitus Suomen Kuvalehdessä
