03.11.2016
Ammatillisen koulutuksen reformi painottaa opiskelijoiden yksilöllisten opinpolkujen mahdollistamista, jota jo aiemmin käyttöönotettu AHOT-menettely tukee. Muutos tuo mukanaan useita haasteita perinteiseen koulunpitoon ja sarjatuotantoajatteluun tottuneille oppilaitoksille. Muutos johtanee vääjäämättä isoihin muutoksiin opetuksen toteutuksessa, kun samalla rahoitus kiristyy ja odotetaan yhä työelämäkeskeisempää oppimista. Samaan aikaan opetuksen odotetaan tarjoavan yhä paremmat valmiudet elinikäiseen oppimiseen, koska jo etukäteen arvioidaan, että valmistuvat tulevat kokemaan koko työuransa aikana ehkä 4-5 ammattia, ammattirakenteemme jatkuvasti ja tihenevään tahtiin uudistuessa. Teknologian alati nopeutuva kehitys muuttaa maailmaa ennennäkemättömällä tavalla ja nopeudella.
Miten noihin muutoksen mukanaan tuomiin haasteisiin sitten voitaisiin vastata? Kouluttajien on varmasti rakennettava entistä tiiviimpiä suhteita elinkeinoelämään, jotta työelämäkeskeisyys saadaan aidosti toteutettua. Työelämään entistä enemmän sidoksissa oleva oppiminen aiheuttaa jo sinällään isoja tarpeita yksilöllisille opinpoluille. Opettajan rooli muuttuu entistä enemmän valmentajan rooliksi, jossa opettaja käyttää laaja-alaista osaamistaan, kokemustaan, näkemystään ja pedagogisia valmiuksiaan. Tieto vanhenee nopeasti ja siinä mielessä opettajan rooli oikeiden vastausten antajana vähenee. Oppimisessa opettaja on mukana oppimassa uutta ja valmentamassa uusia ammatillisia osaajia
Verkko-oppiminen tarjoaa omia ratkaisujaan yksilöllisten opinpolkujen toteuttamiseen. Verkko-oppimista käytetään myös ns. lähiopetuksen tukena ja mahdollistetaan teoriaosuuksien opiskelun tuonti lähelle ja osaksi käytännön ammatillista tekemistä. 1990- luvun loppupuolella osallistuin Tampere Automation Centerin toimintaan, jossa useilla oppilaitoksilla ja yrityksillä oli ajatuksena kehittää yhteisiä oppimisympäristöjä ja oppimateriaaleja. Tähän olisi ollut valmiuksia, mutta aika ei ollut, ainakaan asenteellisesti, riittävän kypsä. Laajassa mittakaavassa se ei ole ollut sitä vieläkään. Edelleen oppilaitokset kehittävät ihan omia verkkototeutuksiaan. Toki erilaisia yhteistyöhankkeita on paljon, mutta hyvin usein hakkeiden tuotokset hiipuvat hankerahoitusten myötä. On kuitenkin tärkeää, että yhdessä tekemistä harjoitellaan ja aina joskus saadaan aikaan hienojakin juttuja.
Otavan Opisto, jota johdin edellisessä tehtävässäni pari vuotta, on toteuttanut Nettilukiota 19 vuotta. Nettilukiossa opiskelija voi opiskella kaikki aikuislukion kurssit verkossa käymättä kertaakaan ns. paikan päällä. Vain ylioppilaskirjoitukset suoritetaan valvotusti oppilaitoksissa, kuten muutkin ylioppilaaksikirjoittavat tekevät. Itsenäinen verkko-opiskelu tarjoaa opiskelumahdollisuuden useille sellaisille ryhmille, jotka eivät voisi opiskella normaaleissa oppilaitoksissa, mutta myös yhä useammat normaaleissa lukioissa opiskelevat suorittavat Nettilukion kursseja osana opintojaan. Pelkkä itsenäinen verkko-opiskelu ei sovellu kaikille ja keskeyttämisluvut ovatkin suuria, koska opinnot on helppo aloittaa, mutta myös helppo keskeyttää. Nettilukio osoittaa kuitenkin sen, että hyvin itsenäinenkin verkko-opiskelu toimii ja sillä on yhä vankempi paikkansa. Voidaan myös nähdä, että tulevaisuudessa jokainen opiskelija opiskelee yhä enemmän verkossa ja verkon välityksellä.
Olen ryhtynyt kokoamaan ryhmää ammatillisista oppilaitoksista, jotka lähtisivät tuottamaan yhdessä verkkokurssit YTO-aineista niin, että myös alakohtaisuudet tulisi katettua. Jos tekisimme tämän yhdessä, niin kustannukset oppilaitosta kohden olisivat hyvin maltilliset ja jokainen oppilaitos saisi käyttönsä kaikki kurssit ammattimaisesti tuotettuina. En näe mitään syytä jättää tätä tekemättä, nähtävissä olevat hyödyt ovat niin selvät, etenkin, kun ajattelemme reformin mukanaan tuomia muutoksia. On kunkin oppilaitoksen oma asia, kuinka oppilaitos kursseja hyödyntäisi; mitä käytettäisiin itsenäisesti opiskeltavina ja mitä osana lähiopetusta. Kurssit voidaan tuottaa myös oppimisalusta riippumattomasti niin, että ne ovat asennettavissa kunkin oppilaitoksen käyttämälle oppimisalustalle. Samalla kun materiaaleja ja kursseja tuotettaisiin, niin avaisin keskustelun ammattikorkeakoulujen suuntaan siten, että samalla kehitettäisiin alakohtaiset siltaopinnot ammattikorkeakouluun. Näin ammatillinen opiskelija voisi opiskella ammattikorkeakouluopintoja jo ammatillisen koulutuksen aikana, jos rahkeet riittää ja halua on. Ammattikorkeakoulun osalta tämä toisi ammattikorkeakouluun enenevän määrän yhä motivoituneempia opiskelijoita, joilla olisi mahdollisuus edetä opinnoissaan yhä nopeammin. Toivon, että pystymme edistämään tätä asiaa yhdessä ja nopeasti ja toivotan kaikki halukkaat oppilaitokset mukaan tähän kehitykseen.
Matti Väänänen
Järviesudun koulutuskuntayhtymän johtaja ja rehtori
