Vähemmällä enemmän -reformi

06.10.2015

Sipilän hallituksen yksi koulutuksen ja osaamisen kärkihankkeista on toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformi, jota voisi kutsua myös vähemmällä enemmän -reformiksi. Koulutuksenjärjestäjän näkökulmasta uudistus tiivistyy seuraaviin kolmeen näkökohtaan:

Odotus uudistuneiden tutkinnon perusteiden ”ilmaveivauksesta”1

Uudistuneiden tutkinnon perusteiden myötä jokaiselta koulutuksenjärjestäjältä odotetaan enemmän osaamisperusteista koulutusta, työelämäläheistä ja -lähtöistä pedagogiikkaa sekä opiskelun ja oppimisen arjen organisointia työtehtävälähtöisesti. Lisäksi vaaditaan enemmän opiskelijalähtöisyyttä, mikä tarkoittaa lisää joustavuutta ja opiskelijalle mahdollisuuksia ”tuunata” omaa opintopolkuaan. Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että ammatillisen koulutuksen toteuttamista on monimuotoistettava. Tämä luova ja rohkea pedagoginen uudistaminen puolestaan edellyttää vahvaa johtamista, suunnan näyttämistä ja mahdollisuuksien luomista.

Avainkysymys on, että miten saadaan luotua jotain tavanomaisesta poikkeavaa tai oikeammin edellytykset sille, että yhä useampi on kyvykäs tekemään jääkiekkoilija Mikael Granlundin kaltaisia epäsovinnaisia ratkaisuja tiukoissa paikoissa.

Elämä normiohjauksen, suunnittelukulttuurin ja kontrollin keskellä

Tänä päivänä koulutuksenjärjestäjät saavat normeja, säädöksiä, määräyksiä ja ohjeita ammatillisen koulutuksen toteuttamiseen enemmän kuin aikaisemmin. Lisäksi kyseiset normit ovat yhä tarkempia ja myös usein ristiriidassa keskenään, esimerkkinä mainittakoon opiskeluhuoltoon liittyvät määräykset ja säädökset, SORA-alat opiskelijavalintoineen, opiskeluoikeuden pidättämisineen ja palauttamisineen sekä yksityiskohtaisella tiedolla täytetyt todistusmallit lukuisine alaviitteineen.

Oma lukunsa on sitten arviointikoneisto, siihen liittyvä tiedonhankinta ja seuranta, kuten OPH:n tilastot, tilastokeskuksen tilastot, opiskeluhuollon kirjaamisen velvoitteet erilaisine poikkeuksineen, hojksin perustamisen kiemurat, erilaiset hankkeet kyselyineen ja muut kyselyt. Eikö vähempikin riittäisi? Suunnitelmien suunnitelmat, esiselvitykset ja esiselvitysten esiselvitykset ja seurannan velvoitteet kielivät siitä, että elämme suunnittelukulttuurissa, kun aiemmin kuvaamani ilmaveivaus edellyttäisi elämistä kokeilukulttuurissa.

Yhä nopeammin ja korkeammalle tutkintojen nimeen vannovassa systeemissä

Koulutuksenjärjestäjille asetettu vaatimus tehostaa toimintaansa tarkoittaa nopeammin parempia tuloksia eli painetta valmistaa aiempaa osaavampia moniosaajia työmarkkinoille pienemmillä resursseilla. Tutkintojen nimeen vannova koulutusjärjestelmämmehän edellyttää tutkintojen tuottamista vähintään kolmessa vuodessa, mieluummin kahdessa vuodessa tai vielä nopeammin.  Jos otetaan tosissaan koulutuksen tehostaminen eli osaamisen valmentaminen ”ilmaveivaten” laadukkuudesta tinkimättä, edellyttää se meidän näkemyksemme mukaan sitä, että järjestämislupia leikataan ja yksikköhintaa korotetaan.

Esimerkiksi koulutuksenjärjestäjät voivat pyrkiä valmistamaan ammatillisen perustutkinnon opiskelijoista alansa perusosaajia kahdessa vuodessa, mikäli kesäkuukaudet otetaan käyttöön täysimääräisesti ja lisätään lukuvuoden aikana annettavaa opetusta, ohjausta ja valmennusta nykyisestään. Laskelmiemme mukaan järjestämislupia voitaisiin leikata 33 prosenttia ja samaan aikaan korottaa yksikköhintoja 26 prosenttia, minkä seurauksena säästöä kertyisi laskennallisesti 7 prosenttia. Kyseinen säästö olisi vuoden 2016 budjetoiduista kokonaiskustannuksista 110 miljoonaa euroa.

Kysymys on siitä, mihin leikkaukset kohdistetaan ja miten mahdollistetaan järkevä toiminta. Kun leikataan yksikköhintaa, tarkoittaa se ammatillisen koulutuksen laadusta ja samalla vaadittavasta ”ilmaveivauksesta” leikkaamista.

1Ilmaveivaus on terminä lainattu Petri Rajaniemeltä, joka piti alustuksen Kuka muu muka? ammattikoulutuksen johdon (SAJOn) seminaarissa 30.9.2015. 

Kirjoittaja

Jatta Herranen
kehitysjohtaja, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä

Herranen Jatta