Sosiaalinen media ja työhyvinvointi

01.09.2015

Kun aloitin työni ammatillisena opettajana kahdeksan vuotta sitten, oli oppilaitoksemme tietokoneilta estetty Facebookin käyttö ja sosiaalinen media luokiteltiin tietoturvariskiksi. Virtuaaliopetuksesta ei kysytty työhaastattelussa sanaakaan ja hyviksi tietoteknisiksi valmiuksiksi riitti sujuva tekstinkäsittelytaito, Power Pointeilla tulit jo guruksi. Eikä oppilaitos suinkaan ollut mikään takapajula, vaan ihan normaali ammatillinen oppilaitos

Muutos on ollut nopeaa. Nyt suljettujen virtuaaliopintojaksojen luominen on jo vanhanaikaista, opetustyön rakenteissa tunnistetaan työssäoppimisen välineinä chatit tai mobiiliohjaus ja useilla työntekijöillä on velvollisuus päivittää säännöllisesti työkuulumisia Twitteriin ja Instagramiin. Kuulen kuitenkin viikottain puhetta siitä, kuinka älypuhelimet tai sosiaalisen median sovellukset häiritsevät opetusta. Entä jos ajattelisimme toisin. Upeita ryhmäyttämisen, osallisuuden ja identiteetin muodostumisen työkaluja on opiskelijoilla käytössä, kun me vaan uskallamme.

Ammatillisen oppilaitoksen arjessa olisi liuta hyviä tarinoita kerrottavaksi, toisillemme työhyvinvoinnin tueksi ja tuleville opiskelijoille innostukseksi. Tarinat leviäisivät sosiaalisen median välityksellä. Sosiaalisen median käyttöä oppilaitoksissa hallinnoidaan kuitenkin liiaksi vaarojen ja riskien kautta sen mahdollisuudet ja logiikka unohtaen.

Työelämä kulkee tässä loikan edellämme. Hyvä esimerkki tietoisesta ja johdetusta sosiaalisen median positiivisesta käytöstä, tällä kertaa työhyvinvoinnin ja yhteishengen luojana, oli viime sunnuntain Helsingin Sanomien artikkeli Pauligin kahvitarkastajasta.

Pauligin työelämälähettiläs kertoi, että "Perinteisen median aikaan olivat vain tietyt puhemiehet, jotka saivat edustaa yritystä mediassa. Meillä, niin kuin monessa muussa firmassa, on oltu arkoja, mutta tässä asiassa johto on ollut innokkaasti mukana alusta asti."

Seuratessani omien nuorteni Youtuben käyttöä, niin huomaan, että oppilaitokset kulkevat virtuaalimaailmassa vanhoilla pelisäännöillä. Markkinointifilmit eivät ole totta, kun tieto on yhteistä. Tubettaminen noudattaa opettajajohtoisuuden sijasta tarinankerronnan logiikkaa.

Oma kokemukseni on, että työkulttuuria oppilaitoksissa ovat johtoa enemmän muuttaneet yksittäiset pioneerit ja uskaltajat. He, jotka ovat pyytäneet rajoitusten poistamista tietokoneiltaan tai perustelleet haluavansa kokeilla jotain uutta. Tällaisen yksilöstä lähtevän prosessin jäljiltä muutos helposti myös jää yksittäisten ihmisten omaisuudeksi.

Jotta muutoksesta tulisi kaikkien, tulisi oppilaitoksen johdon sanoittaa ääneen toivottu ja odotettu muutos, eikä olettaa, että henkilöstö kyllä lukee muuttuneen tilanteen ja ymmärtää. Joku ehkä tarvitsee vähän jopa kutsua. Pauligilla avoimeen kutsuun vastasi 40 halukasta työelämälähettilästä – montako Teillä?

Takaisin