23.01.2018
Ammatillisissa oppilaitoksissa uskotaan siihen, että ammatillisen koulutuksen reformi vaikuttaa myönteisesti niiden kansainvälistymiseen. Tämä selvisi syksyllä tekemistäni haastatteluista, joilla kartoitin henkilöstön käsityksiä siitä, miten heidän kansainvälisyyskokemuksensa ovat oppilaitosta kehittäneet. Keskusteluja käytiin myös reformista, joka yksilöllistää opintopolkuja ja voi kasvattaa työpaikoilla tapahtuvan koulutuksen osuutta. Miten tämä sitten liittyy oppilaitosten kansainvälisyyteen?
Vuosittain yli 6000 ammattiin opiskelevaa eli 14 % ammattiopintonsa aloittavien määrästä käy opintoihin liittyvällä ulkomaanjaksolla, useimmiten hankkimassa osaamista ulkomaisella työpaikalla. Haastateltavieni näkemys on, että ulkomaanjaksoista tulee entistä luontevampi ja varteenotettavampi osa opintoja, kun työpaikoilla oppiminen, yksilölliset opintopolut ja osaamisperusteisuus reformissa korostuvat.
Reformin perusajatuksena on, että työpaikoilla tapahtuva koulutus ja yksilölliset opintopolut nopeuttavat valmistumista, koska opiskelija opiskelee vain sitä, mitä ei vielä osaa. Aiemmin hankittu osaaminen tunnistetaan ja myös tunnustetaan. Opiskelijan henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelmaan kirjataan ne tavat, joilla puuttuva osaaminen hänen kohdallaan hankitaan.
Oppilaitoksissa ajatellaan, että kansainvälisen osaamisen hankkiminen ja osoittaminen käy jatkossa joustavammin. Henkilökohtaiset kehittämissuunnitelmat tekevät näkyväksi myös ulkomailla oppimisen mahdollisuuksia ja sieltä hankittua osaamista. Osa oppilaitoksista on rakentanut tutkintoihinsa kansainvälisiä osia, joissa osaamisperusteisuus on lähtökohtana.
Samalla kun työpaikoilla oppimisen osuus voi kasvaa, voivat ulkomaanjaksotkin pidentyä, koska tietoja ja taitoja halutaan kerryttää juuri ulkomailla. Ulkomaanjaksojen pidentäminen on ammatillisen koulutuksen kehittämisessä myös EU-tasoinen tavoite.
Todennäköisenä pidetään sitäkin, että ulkomaanjaksoihin tullaan oppilaitoksissa resursoimaan enemmän ja yhteistyö työelämän kanssa vahvistuu entisestään. Tätä tukee kansainvälistymiseen tarjolla olevan rahoituksen kasvaminen. Taustalla vaikuttavat luonnollisesti globalisaatiokehitys ja sen myötä muuttuvan työelämän tarpeet. Ulkomailta voi hankkia osaamista, jota Suomesta ei saa ja joka hyödyttää suomalaisia työmarkkinoita. Kansainvälisiä osaajia tarvitaan.
Työelämäyhteistyön syveneminen luo paineita työmarkkinoille. Pystytäänkö kaikille opiskelijoille tarjoamaan paikkoja? Monessa Euroopan maassa on jo yleistä, että opinnot keskeytyvät tai hidastuvat, koska yritykset eivät voi opiskelijoita ottaa; aihe on ollut esillä mm. ammatillisen koulutuksen kansainvälisissä seminaareissa. Meillä ilmiö on vielä vieras, mutta se on hyvä tiedostaa. Ulkomaanjaksot tuovat lisää vaihtoehtoja työpaikoilla tapahtuvaan koulutukseen.
Haastateltavani ovat huolissaan siitä, miten lähiopetuksen karsiminen vaikuttaa opiskelijoiden valmiuksiin: ulkomaanjaksoon pitäisi valmistautua esimerkiksi hankkimalla riittävä kielitaito. Asiaa on huomioitu ammatillisissa tutkinnoissa. Työelämässä tarvittavia perustaitoja vahvistavat yhteiset tutkinnon osat kuuluvat kaikkiin perustutkintoihin ja tarvittaessa myös ammatti- ja erikoistutkintoa suorittavien opintoihin.
Työpaikalla tapahtuva koulutus on monissa tutkimuksissa havaittu motivoivaksi tavaksi hankkia osaamista ja työllistyä. EU:n Erasmus+ -ohjelman tuoreessa väliarvioinnissa todetaan, että suurin syy ulkomaisen työssäoppimispaikan valintaan ammattiin opiskelevilla on mahdollisuus kartuttaa ammattitaitoa kansainvälisessä ympäristössä.
Kaikki opiskelijat eivät lähde ulkomaille, mutta jokaisessa kansainvälisessä yhteistyöhankkeessa kansainvälisyys tulee entistä elävämmäksi osaksi ammattioppilaitosten arkipäivää. Myös kotikansainvälisyystoiminta on näkyvää. Oppilaitoksen henkilöstön kansainväliset kokemukset ja vertaisoppiminen kerryttävät tietoa siitä, miten työpaikalla tapahtuvaa oppimista voi tukea myös kotimaassa.
Siru Korkala
Vastaava asiantuntija, Opetushallitus
