Paluu menneisyyteen!

16.03.2021


Oletko oppinut koulussa kaiken mitä sinulle on opetettu? …. Niin, en minäkään. 

Hallitus on kuitenkin päättänyt, että parantaakseen ammatillisen koulutuksen laatua se säätää vähimmäisopetustuntimäärän. Osaamispisteen arviointiperusteeksi ehdotetaan keskimäärin vähintään 12 tuntia opetusta, jota voitaisiin opiskelijan tarpeen mukaan soveltaa. No, tähänhän ammatillisen koulutuksen lainsäädäntö antaa mahdollisuuden jo nyt. Sen 61 §:n mukaan opiskelijalla on oikeus saada opetusta ja ohjausta, joka mahdollistaa tutkinnon perusteiden mukaisten tavoitteiden saavuttamisen. 

Nyt ollaan lähdetty takaisin menneisyyteen, jonka juuret löytyvät keskiajan luostarikouluista. Ajatellaan, että oppimista voi tapahtua vain opettajan opetuksessa ja ohjauksessa. Toki arvostan suomalaisten opettajien työtä, mutta oppimista tapahtuu heidän avullaan tai heistä riippumatta koko ajan, ja hyvä opettaminen lyhentää oppimisen prosessia ja voi parantaa sen laatua. Tietoa ei tarvitse enää nykyisinä aikoina jakaa, vaan tärkeää on opiskelijan kohtaaminen ja tukeminen silloin kun apua tarvitaan. 

Tällaisella tasapäistävällä ajattelulla annetaan jokaiselle yhtä paljon, mutta ei jokaiselle tarpeensa mukaan. Jotta päästään oikeasti laadukkaaseen oppimiseen, tulee jokaista oppijaa tukea siinä, missä hän tarvitsee tukea. Jos resursseja käytetään sinne missä niitä ei erityisesti tarvita, niin ne ovat pois sieltä missä niitä tarvitaan. Suurten luokkakokojen rintamaopetuksen sijaan tarvitaan yksilöllistä tukea ja ohjausta täsmätarpeisiin.

Suomi on ollut ammatillisen koulutuksen eturintamassa jo 1990-luvun alkupuolella käynnistyneen aikuiskoulutuksen näyttötutkintojärjestelmän myötä. Vastaavanlainen järjestelmä on käytössä mm. Skotlannissa. Näyttötutkintojärjestelmän perusajatukset otettiin käyttöön myös ammatillisen koulutuksen reformin yhteydessä, jossa ajattelun keskiöön nostettiin osaamisperusteisuus. Nuoren tai aikuisen ei enää tarvitsisi opiskella sitä mitä hän jo osaa, ja oppiminen on voinut tapahtua muissakin ympäristöissä kuin koulussa. Ajatelkaa esimerkiksi maaseudun nuoria, jotka ovat kotonaan, arjen työssä mukana olleina, voineet oppia paljon ammatillisesti arvokkaita sisältöjä. 

Toinen merkittävä uudistus oli henkilökohtaisen osaamisen kehittämisen suunnitelman (hoks) ottaminen käyttöön kaikilla ammatillisen koulutuksen opiskelijoilla. Hoksiin voidaan kirjata niin erityisen tuen tarve kuin asiat, jotka on opittu jossain muulla, ja joiden osaaminen voidaan osoittaa näytössä. Tai ne asiat, joiden opiskeluun ei tarvitse enää palata, koska ne jo osataan. Hoksiin voidaan kirjata myös jokaisen opiskelijan yksilöllisen tuen tarve. 

On sanottu, että käytännössä muutos koskisi lähinnä ammatillista perustutkintoa suorittavia nuoria. Aikojen saatossa on kuitenkin nähty, että tällaiset muutokset irtoavat kontekstistaan ja muuttuvat normiksi ja perustoimintatavaksi. Se hyvä, mikä osaamisperusteisuus -ajattelun myötä myös opiskelijoille syntyi, heitetään tämän pesuveden mukana pois. Pian palattanee myös oppituntien laskemiseen!

Nykyään ammatillisen koulutuksen asiakkaista suurin osa (2/3 kaikista) on aikuisia. Aikuiset arvostavat sitä, että aikaisemmin opitut asiat voidaan ottaa täysimääräisesti huomioon ja opintoja voidaan suunnitella yksilöllisesti. Voidaan opiskella oppilaitoksessa tai painottaa työpaikalla tapahtuvaa oppimista. Perustutkinto-opiskelijat eivät kaikki ole nuoria. Alaa syystä tai toisesta vaihtavat aikuiset opiskelevat myös perustutkintoja, ja joillakin aloilla niihin liittyy myös alan sisäistä säätelyä, eikä ilman tutkintoa voi saada työpaikkaa. 

Ammatillisen koulutuksen tehtävänä on myös tukea elinkeinoelämää ja tuottaa sinne riittävästi osaavaa työvoimaa. Työelämän nopeasti muuttuessa ei uutta työvoimaa tule vain nuorista, vaan myös alaa vaihtavat aikuiset ovat tärkeä työmarkkinoiden voimavara. Ei tehdä opinnoista heille työläämpiä, vaan luodaan tehokas prosessi koulutuksen kautta takaisin työmarkkinoille. 

Aikuiskoulutus TAITAJAn toimitusjohtaja ja rehtori Leena Kaivola työn ulkopuolella: pelaan golfia, harrastan mökkeilyä (ja siihen liittyviä rakentamisprojekteja) ja luen.

Kirjoittaja

Leena Kaivola
jatkuvan oppimisen johtaja, Kouvolan Ammattiopisto Oy

Kaivola Leena