Markkinat koulutusviennille ovat olemassa

14.09.2015

Koulutusviennistä – itse käyttäisin mieluummin kuvaavampaa termiä kansainvälinen osaamispalveluliiketoiminta – on valtiollisellakin tasolla puhuttu jo vuodesta 2010 täyspainoisesti. Tuolloin valtioneuvosto lanseerasi kolmen ministeriön, UM, TEM ja OKM, voimin oman tukensa sille, että kyseinen osaaminen voisi olla merkittävä vientiala Suomelle lähitulevaisuudessa. Oltiin kuitenkin vahvasti vasta harjoitusvaiheessa.

Paljon on vettä virrannut Tourujoessa Jyväskylässä tuosta päivästä ja paljon olemme oppineet. Mutta paljon on vielä opittavaa – olemmehan vasta esikouluiässä toimialamme kanssa. Keskeistä on, että olemme jo oppineet Suomessa tekemään yhteistyötä ja muodostamaan konsortioita tarjoamaan yhteisiä palveluita kansainvälisille asiakkaille. Vertailun vuoksi muistuu mieleeni ajat jolloin jokainen "nakkikioski" Suomesta toi potentiaalisen asiakkaan pöydälle oman kymmensenttisen nivaskansa prosyyreitä, joista kaikkien omansa annettuaan muodostuu noin metrin läjä erinäisiä lippulappuja. Varsinainen palvelu ei niistä nouse esille ja asiakaskin on täysin ymmällään. Ostaako asiakas meiltä? No ei, koska tarjooma ei tule esille.

Potentiaali, tarpeet ja niiden volyymi maailmalla ovat käsittämättömät. Korkeakoulutukseen liittyvät palvelut on Suomessakin tunnistettu ja niillä kilpaillaan perinteisten, lähinnä anglosaksisten koulutusviejämaiden kanssa. He pelaavat vahvoilla brändeillä, Suomen tulee mielestäni pelata laadulla ja soveltamisosaamisella.

Missä volyymit kuitenkin piilevät markkinarajapinnasta tarkasteltuna? Kautta maailman, kulttuureista riippumatta, oikeita volyymitarpeita ja -mahdollisuuksia piilee sekä nuorten että aikuisten ammatillisen koulutuksen kehittämisessä. Usein toimijat haksahtavat tarjoamaan korkeakoulutusta paikkoihin, joissa aidosti tarvitaan työelämän ja ammattialan ruohonjuuritason perustaitojen kouluttamista. Usein kohdemailla on esimerkiksi insinööritason koulutus hyvällä tolalla ja vahvaa ammatillisuutta löytyy, mutta ammatillinen peruskoulutus onkin lapsenkengissään, semminkin kun se on ollut historiallisesti aliarvostettua.

Väestörakenne useissa maissa kansainvälisesti on täysin eri näköinen kuin Suomessa tai Euroopassa. Nuoria ikäpolvia on paljon ja heille on saatava osaamispohja ja mielekästä tehtävää jatkossa. Tietyissä maissa esimerkiksi luonnonvarat ehtyvät ja uusia toimialoja on löydettävä. Suomella on unelmamahdollisuus olla tarjoamassa osaamista noihin maihin.

Kaikki keinot viennin, tutkintojen myynnin, ja täysvaltaisen liiketoiminnan mahdollistamiseksi on käytettävä ja esteet purettava. Hidasteita on luonnollisesti kansainvälisesti tunnistettujen tutkintojen myyntimahdollisuuksissa, mutta myös tukijärjestelmissä joista toimialamme toimijat eivät pääse osalliseksi. Toisinaan syynä on virheellinen omistajapohja, josta rangaistaan tai muutoin vääränlainen status, esimerkiksi avainasiakasosaajan rekryämiseksi uuteen markkina-avaukseen. Tällaiset tuen saannin esteet eivät ole tätä päivää, etenkin jos koulutusviennistä halutaan vahva vientiala Suomeen. Väärinkäytöksiä epäiltäessä on niiden varmistamiseksi omat pomminvarmat mekanisminsa, joten sitä ei voida käyttää argumenttina. Tällä hetkellä suunnitelmat esteiden purkamiseksi näyttävätkin hyvältä. Uskon, että maailmalla on osaamisellemme niin paljon markkinoita, että pienellä Suomen kansalla tulee vielä pula osaajista, kun vastassamme on maailman tarpeet.

Kirjoittaja

Jan-Markus Holm
Toimitusjohtaja, filosofian tohtori, EduCluster Finland Oy

Holm Jan-Markus