Koulutuksen ihmiskokeita

03.09.2018

Kuuntelin 15.8. Yleisradion radiouutisia, joissa todettiin tutkijoiden ”antavan kovaa kritiikkiä ammatillisen koulutuksen reformia kohtaan”. Kyseinen radiouutinen perustui Tampereen yliopiston tutkijoiden Tuomas Tervamäen ja Tuukka Tomperin radiohaastatteluun, joka on otsikoitu: ”Kouluttaako yhteiskunta elinkeinoelämän tilauksen mukaan?” Haastattelun pohjana on tutkijoiden artikkeli ”Koulutuspolitiikan suunta ja arvovalinnat satavuotiaassa Suomessa.”

Huomioni tässä mielenkiintoisessa haastattelussa kiinnittyi tutkijoiden käyttämiin, jopa kadehdittavan värikkäisiin, kielikuviin. Erityisen vaikutuksen minuun teki lausahdus: ”Ammatillisen koulutuksen reformi on dramaattinen ihmiskoe.” 

Sain työskennellä 17 vuoden ajan Suomen Yrittäjissä koulutuksen asiantuntijatehtävissä. Lähes kahden hallituskauden aikana yksi keskeisimpiä tehtäviäni on ollut vaikuttaa ammatillisen koulutuksen uuden lainsäädännön sisältöön. Kuinka minusta tuli osallinen tähän dramaattiseen ihmiskokeeseen?

Mary Shelleyn kirjassa tohtori Frankenstein yrittää luoda elämää elottomaan ruumiiseen ja tulee rakentaneeksi hirviön. Onko ammatillisen koulutuksen reformi siis tällainen taitamattomien kirurgien leikkauksen tulos, jonka seurauksena on syntynyt pahasti kyttyräselkäinen raajarikko ja luonnevikainen hirviö, jota tilaajakin eli elinkeinoelämä ryhtyy hyljeksimän?  Olenko ollut pahan palveluksessa? Vai olenko sittenkin erilaisten dramaattisten uudistusten uhri, joiden seurauksena minusta on tullut tällainen höyrypäinen valetohtori (lisensiaatti)? 

Aloittaessani 1.9. uudessa työssäni Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE:n toimitusjohtajana, tuli kuluneeksi päivälleen 48 vuotta siitä, kun astelin koulutielleni Kellokosken kansakouluun.

Ei mennyt kuin vuosi, kun kohdalleni tuli ensimmäinen koulu-uudistus. Siirryttiin kuusi päiväisestä kouluviikosta viisipäiväiseen. Vihdoin lapsetkin saivat nauttia vanhempiensa tavoin pitkistä viikonlopuista. 

Seuraava kokemani ihmiskoe olikin sitten jo huomattavasti dramaattisempi. Kesken yhteiskoulun jyräsi peruskoulujärjestelmä viimeisetkin Etelä-Suomen taantumukselliset kauppalat. Hyvästi opiskelijoiden jakaminen jyviin ja akanoihin jo 11-vuotiaina.

Ammatinvalinnassa kuvittelin saavuttavani jotakin pysyvää, kun lähdin opistoon suorittamaan kaksivuotista nuorisotyön tutkintoa. Muutama vuosi ja alta oli mennyt sekä tutkintotaso että pätevyys, kun opistot palvelumuotoiltiin ammattikorkeakouluiksi. Vähiin kävivät myös nuoriso-, kulttuuri- ja raittiussihteerin hakuilmoitukset. 

Eikö jo vähemmälläkin uudistuksilla lyömisellä tee mieli päästä kiusatusta kiusaajaksi?

Eheytymiseni alkoi luontevasti opettajuuteen liittyvän yksilö- ja ryhmä- ja oppilaitoslaboratorion kautta. Sain olla mukana muun muassa maahanmuuttajakoulutuksen kehittämisessä ja näyttötutkintojärjestelmän käyttöönotossa. 

Vuodesta 2001 olenkin sitten saanut täysipäiväisesti oikeutta kaikille lapsuudessani ja nuoruudessani kokemilleni koulutusuudistusvääryyksille. Uudistuskiusaajana olen mielestäni aika ansioitunut. Yrittäjien koulutusmahdollisuuksien useat uudistukset, ylempi ammattikorkeakoulututkinto, ammatillisen aikuiskoulutuksen työelämän koulutus- ja palvelutehtävä sekä viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, ammatillisen koulutuksen reformi ja sen jalokivenä koulutussopimus -joitain mainitakseni. 

Valitettavasti aika moni pirullinen uudistusvaade, kuten yksi korkeakoululaki, on jäänyt toteutumatta -toistaiseksi.

Shelleyn romaanissa ihmiset kammoksuvat Frankensteinin hirviötä tämän kuvottavan ulkomuodon vuoksi. Yksinäisyydestä kärsivä hirviö haluaa ansaita ihmisten hyväksynnän, joten hän opettelee tarinan edetessä puhumaan ja lukemaan. Kun ihmiset kuitenkin hyljeksivät hirviötä edelleen, tämä menettää toivonsa ja muuttuu lopulta pahaksi vihaten sekä itseään että luojaansa. (Wikipedia.)

”Kun kulkee kohti uutta, taakseen vilkaisu pitää mielen kirkkaana.” 

Kirjoittaja

Veli-Matti Lamppu
Toimitusjohtaja, AMKE ry / AMKE Oy

Lamppu Veli-Matti