24.01.2019
On hämmästyttävää, kuinka pitkään oppimista on johdettu enemmän tunteella kuin tiedolla. Sekin vähäinen käytössä oleva tieto on useimmiten kerätty kokeiden ja näyttöjen kautta vasta oppimisen lopputuotteesta, eli karkeasti ottaen osaamisesta. Tällöinkin osaamisen tunnistaminen on ollut varsin kapea-alaista ja tunnustaminen muodollisen koulutuksen raameihin istutettua.
Itse aktiivisesta oppimisprosessista tietoa ei ole ollut nimeksikään. Kyse tuskin on ollut tahdon puutteesta. Oppiminen on monitahoinen ja yksilöllinen ilmiö, josta tiedon kerääminen on ollut joko teknisesti mahdotonta tai niin haastavaa ja kallista, ettei se ole ollut massakoulutuksessa järkevää. Oppiminen on ollut koulutuksen musta laatikko: kriittistä tietoa sisältävä, mutta vaikeasti läpivalaistava.
Valoa on kuitenkin näköpiirissä. Kiitos digitalisaation, myös oppiminen ja sitä edesauttava koulutus ovat vähitellen siirtymässä yhä rikkaamman ja riittoisamman tiedon aikaan. Digitaaliset välineet, sisällöt ja ympäristöt keräävät entistä yksityiskohtaisempaa ja kattavampaa tietoa yksilön oppimisesta. Myös sen lopputulosta eli osaamista voidaan kartoittaa entistä monipuolisemmin.
Uudella oppimisteknologialla on toisin sanoen kahtalainen koulutuksellinen arvo. Ensinnäkin se kehittää yksilön perustavia digitaalisen aikakauden taitoja. Kun elin- ja työympäristöt teknologisoituvat vauhdilla, on edesvastuutonta olla antamatta eväitä niissä menestymiseen. Toisekseen teknologia on itsessään pedagogista ymmärrystä vankistava runsaudensarvi.
Kehityksestä hyötyvät siis ennen kaikkea oppijat, niin nuoret kuin vanhemmat. Oppimisdataa analysoimalla ymmärretään yhä paremmin, millaiset oppimisen muodot ja tahti kenellekin sopivat. Näin oppijalle voidaan räätälöidä juuri hänelle soveltuva oppimispolku aina varhaisista vaiheista läpi aikuisvuosien.
Tämä kehitys koskee myös ammatillista koulutusta, jossa esimerkiksi erilaiset lisätyn tai virtuaalitodellisuuden simulaattorit tekevät vauhdilla tuloaan. Tekoälypohjaiset tutorohjelmat nostavat henkilökohtaistamisen uudelle tasolle, oli kyse sitten oppilaitoksessa tai työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta. Samalla opettajalla on jatkuva ja tarkka tilannekuva kunkin oppijan etenemisestä ja tuen tarpeesta. Koulutuksen järjestäjän ennakointi- ja ohjauskyky kasvaa.
Koulutusta on nämä digitalisoitumisen mahdollisuudet tunnistaen kehitettävä määrätietoisesti perinteisestä massatuotteesta pitkälle yksilöidyksi palveluksi. One size fits all -periaate on siirrettävä historiaan. Tämä edellyttää osaltaan, että yhteistyö oppilaitosten ja oppimisteknologiaa ja -analytiikka tuottavien yritysten välillä tiivistyy.
Tietäen, kuinka paljon kasvatusalan osaamista, tieteellistä tutkimusta ja innovatiivista yrittäjyyttä Suomesta löytyy, ovat mahdollisuudet koulutuksen ja koko osaamisjärjestelmän aidolle digitalisoitumiselle yhtään liioittelematta erinomaiset. Työtä toki riittää ja sitä ei sovi vältellä.
Otetaan siis tieto koulutuksen ytimeen ja annetaan tunteen purkautua oppimisen ilona.
Tutustu Suomen Yrittäjien tuoreeseen osaamispoliittiseen ohjelmaan Osaamisen ekosysteemi 2025: Kohti jatkuvan oppimisen järjestelmää.
Joonas Mikkilä
digi- ja koulutusasioiden päällikkö, Suomen Yrittäjät
