07.12.2021
Sitä tulee nyt joka laidalta ja suunnalta. Jatkuvasti ja pyytämättäkin. Osaajapulasta ja kohtaanto-ongelmista ei ole kukaan jäänyt paitsi. Tilanne näyttäytyy nyt siltä, että työelämän tarpeiden tynnyri ja koulutusputki eivät aina kohtaa.
Tulevaisuuden työelämän tarpeita on esitelty ja selvitelty monessa eri yhteydessä. Yksi laajimmin siteeratuista on OPH:n raportti: Koulutuksen ja työvoiman kysyntä 2035. Sen tuloksista yksi merkittävimmistä on ilman muuta se, että kaikkein eniten vuonna 2035 tarvitaan ammatillisten tutkintojen suorittajia (yhteensä 36 700). Sen jälkeen tulevat ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet (21 800) ja yliopistotutkinnon suorittaneet (16 400).
Tulevaisuuden avautuvissa työpaikoissa tarvitaan siis eniten perustutkintojen, ammattitutkintojen ja erikoisamattitutkintojen suorittaneita henkilöitä. Ammatillisella koulutuksella on nyt ja tulevaisuudessa kysyntää. Ammatillisella koulutuksella on nyt myös suorastaan näytön paikka.
Ammatillisen koulutuksen osalta lähtökohtana on tietenkin se, että työelämälähtöinen ja osaamisperusteinen ammatillinen koulutus tuottaa osaajia työelämään. Tutkinnon perusteet ja toimintaa ohjaava lainsäädäntö mahdollistavat osuvien sisältöjen tuottamisen ja osaamisen arvioimisen yhdessä työelämän kanssa.
Monipuoliset oppimisympäristöt ja henkilökohtaiset opintopolut vievät oppijoita yksilöllisesti tavoitteisiinsa. Oppilaitosten henkilöstön ohjaus- ja tukitoimet, yhdessä työelämän kumppanuuksien kanssa, varmistavat onnistumisen. Ja kun vielä tähän osataan lisätä joustavat oppi- ja koulutussopimusmahdollisuudet, pitäisi tynnyreiden ja putkien osua kohdilleen. Unohtamatta tietenkään vastavuoroista vuoropuhelua työelämän kumppaneidemme kanssa. Mallit ja mahdollisuudet on hyödyllistä vasta silloin, kun ne ovat kaikkien osapuolten tiedossa ja käytettävissä.
Viime aikoina on myös puhuttu paljon siitä, että tutkinnot ja tutkintokeskeisyys eivät ole vastaus kaikkeen. Joissakin tilanteissa toki riittää, että työelämään voidaan siirtyä jo tutkinnon osan tai osien suorittamisen jälkeen. Tällöin oppisopimus on aina mahtava mahdollisuus täydentää tutkinto työn ohessa. Siitä hyötyvät kaikki osapuolet.
Yhtäältä on tarjottu myös ajatusta siitä, että osaaminen ratkaisee, ja toisaalta jopa hyvä tyyppikin saattaa jo riittää. Ammatillisen koulutuksen siirtyminen pois opetussuunnitelmaan perustuvasta koulunpidosta yksilölliseen osaamisen kehittämiseen on parantanut kohtaannon osumatarkkuutta.
Kun ammatillisen koulutuksen huippuosaajista saadaan työelämään huippuoppijoita, ollaan oikealla tiellä. Jatkuva oppiminen ja itsensä kehittäminen antavat taatusti parhaan tuoton tulevaisuudessa. Digitaalisuuteen, vihreän siirtymään ja työelämän monikulttuurisuuteen liittyvät taidot edistävät työelämässä menestymistä. Puhumattakaan moniosaajuudesta ja tiimityötaidoista.
Ilman työelämän ja ammatillisen koulutuksen yhteistyötä tästä ei selvitä. Mahdollisuuksien hyödyntäminen on meidän käsissämme. Me ammatillisen koulutuksen toimijat teemme valtion rahoittamana omaa työtämme alueemme työelämän parhaaksi, yhdessä työelämän toimijoiden kanssa. Sanomattakin lie selvää, että tämän työn yhteiskunnallinen merkitys on valtava.
Meidän osaltamme on vain varmistettava, että kumppanimme tietävät ja tuntevat yhteistyön muodot ja mahdollisuudet. Vain siten pystymme kalibroimaan työelämän tarpeiden tynnyrit ja koulutusputket kohdilleen, ja tuottamaan huippuosaajista työelämän huippuoppijoita.
Turun Aikuiskoulutuskeskuksen Pedagoginen rehtori Osku Laukkanen työn ulkopuolella: Työminääni tasapainoittaa ja virittää rouvan kanssa mökkeily ja veneily Naantalin saaristossa. Harrastuksesta käy myös urheiluselostajan freelancertyöt Ylelle. Olen saanut ilon olla mukana niissä ympyröissä aina 1990-luvulta lähtien. Seuraava etappi on Pekingin talviolympialaiset.
Osku Laukkanen
Pedagoginen rehtori, Turun AKK
