13.04.2016
Ammatillinen aikuiskoulutus on olemassa olonsa ajan pyrkinyt vastaamaan matalasti koulutettujen haasteisiin. Tämä tavoite on kirjattu eri vuosikymmenillä erilaisiin virallisiin asiakirjoihin. Yhä ammatillinen koulutus kuitenkin kasautuu siten, että eniten koulutetaan niitä, joilla on jo aiempi ammatillinen tutkinto. Elinikäisen oppimisen ulkopuolelle jäävät usein ne henkilöt, joilla ei ole aiempaa ammatillista koulutusta, tai koulutus on auttamatta vanhentunut. Väitöstutkimuksessani pyrin tarkastelemaan, onko erityisen tuen avulla mahdollista tarjota ammatillista aikuiskoulutusta yhä laajemmalle kohderyhmälle.
Ohjauksen merkitystä on korostettu osana ammatillista aikuiskoulutusta 2000-luvun ajan. Ohjaus on tärkeä osa henkilökohtaistamista: osaamisen tunnistamista ja tunnustamista sekä tarvittavan ammattitaidon hankkimista. Historiansa aikana ammatillinen aikuiskoulutus on kehittynyt yhä yksilöllisempään ja räätälöidympään suuntaan. Opiskelijoilta vaaditaan suurta itseohjautuvuutta, jotta he pärjäävät ammatillisen aikuiskoulutuksen maailmassa. Osalle opiskelijoista tällainen opiskelu on haastavaa ja he tarvitsevat siihen tukea. Erityinen tuki on hitaasti legitimoitunut osaksi ammatillista aikuiskoulutusta, mutta 2010-luvulla se näkyy sekä erilaisissa asiakirjoissa (Näyttötutkinto-oppaat, asetus henkilökohtaistamisesta), että oppilaitosten toiminnassa.
Kuka sitten tarvitsee erityistä tukea? Aikuisten oppimisvaikeuksista on keskusteltu 1990-luvulta lähtien ja nykytutkimuksen valossa ne näkyvät usein tavalla tai toisella myös aikuisuudessa. Aikuisten oppimisvaikeudet näkyvät esimerkiksi lukemisen ja kirjoittamisen, keskittymisen ja muistin vaikeuksina. Huomiota herättävät kaksi tuoretta tutkimusta: OECD: tutkimus, jonka mukaan noin 600 000 suomalaista aikuista on vailla työelämässä vaadittavia lukemisen, kirjoittamisen, laskemisen taitoja, sekä Kerättären tuore väitöskirja, jossa hän toteaa, että kolmasosa pitkäaikaistyöttömistä ei ole työkykyisiä.
Tutkimukseni haastatteluaineistossa erityisen tuen tarpeessa oleviksi nähtiin ne aikuiset, joilla on oppimisen tai elämänhallinnan vaikeuksia. Elämänhallinnan vaikeudet näkyivät haastattelujen mukaan ihmissuhteissa, päihteiden käytössä sekä koulutukseen sitoutumisessa. Tutkimusaineistossa nousi esille myös keskusteluja aikuisten koulutus- ja työelämäkelpoisuudesta. Koulutuskelpoisena nähtiin aikuinen, joka oli valmis itseohjautuvuutta vaativaan koulutukseen ja jolla oli valmiiksi hyvät opiskelutaidot. Oppilaitokset toivoivat näitä ”hyviä opiskelijoita”, joista oli helppo kouluttaa ”hyviä työntekijöitä”.
Aikuisten erityinen tuki toteutuu pääosin ohjauksen kautta. Yhdessä opiskelijan kanssa voidaan kartoittaa niitä ongelmia, joita hänellä oppimisessa ja opiskelussa on. Yhdessä pohditaan kuinka opiskelijaa voidaan tukea suoriutumaan opinnoista. Aikuisille toteutetaan myös erilaisia tukipajoja, tuetaan tehtävissä ja tutkintosuorituksissa, ja tuetaan ajanhallinnassa. Erityistä tukea tarjoavat oppilaitoksissa joko erityisopettajat tai ohjaavat kouluttajat (hyvin monenlaisilla nimikkeillä). Näille erityisen tuen tarjoajille ohjautuvat ne opiskelijat, joilla on monenlaisia pulmia.
Jos ammatillista aikuiskoulutusta halutaan todellisuudessa tarjota kaikille kansalaisille, tulee erityisen tuen palveluja kehittää yhä edelleen. Vain näiden monenlaisten tukimuotojen kautta voidaan mahdollistaa opiskelu niille opiskelijoille, joilla on ongelmia oppimisessa ja elämänhallinnassa. Aikuisten erityiseen tukeen tarvitaan lisää tutkimusta ja uusia avauksia, joissa aikuisten erityisyys oppijoina huomioidaan.
Aikuisten erityisen tuen tarpeen huomioiminen vaatii ammatillisten opettajien jatkuvaa kouluttamista. Ammatillisessa koulutuksessa opettajia tulee koko ajan työelämästä ja opettajien jatkokouluttaminen koskien aikuisten ohjausta ja erityistä tukea tulee olla jatkuvaa. Yhtenä erityisryhmänä mainittakoon myös maahanmuuttajien ja maahanmuuttajataustaisten erityisen tuen tarpeet. Näistä on vain vähän tutkimusperäistä tietoa.
Ammatillisen koulutuksen reformi tuo mahdollisuudet ammatillisen erityisopetuksen kehittämiseen. Toivoakseni aikuisille tulee samanlaiset oikeudet erityiseen tukeen, sekä myös opiskelijahuoltoon, kuin nuoremmilla opiskelijoilla. Kun lainsäädäntöä ja toimintoja yhdistetään, kannattaa erityiselle tuelle ja erityisopetukselle antaa huomiota. Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta sekä ammatillisesta peruskoulutuksesta kannattaa poimia parhaat käytänteet ja voimistaa näin ammatillista erityisopetusta ja sen vaikuttavuutta.
Kasvatustieteen maisteri Kaisa Räty väitteli 1.4. Helsingin yliopistossa erityispedagogiikan alaan kuuluvasta aiheesta Erityinen tuki elinikäisen oppimisen mahdollistajana ammatillisessa aikuiskoulutuksessa.
Kaisa Räty
lehtori, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu
