Ammatillinen koulutus tarvitsee toivoa ja menestysreseptejä muutosmyllerrykseen

10.11.2015

Toivon vai epätoivon johtaminen?

Ammatillisen koulutuksen järjestäjinä meillä on tulevissa muutoksissa suuri moraalinen vastuu viedä eteenpäin toivoa. Tutkija Pauli Juuti pohtii rajankäyntiä toivon ja epätoivon johtamisessa. Tulokset kertovat, että toivolla johtamisella, joka ei perustu ylikontrolliin, saadaan tuloksia. Mielestäni juuri tähän sääntelyn purkukin perustuu.

Toivo ja vapaus ajatella sekä toisaalta luottamus järjestäjäorganisaatioissa antavat polttoainetta aidoille innovaatioille. Nyt on henkilöstön yhdessä johdon kanssa uskallettava keksiä reippaasti uusia toimintatapoja. Niitä ei synny pakottamalla. SOK:n Arto Hiltunen nosti myös ansiokkaasti esiin johdon tärkeimmän voimavaran, empatian. Ihmisistähän tässä on kyse. 

Menestysreseptejä ja tuloksellisuutta laatutyöllä

Sanotaan, että menestys ei synny sattumalta. Pitää olla unelmia ja samalla kyky rakentaa tietoisesti polkua kohti erinomaisuutta. Ammatillisen koulutuksen kohdalla tulee jatkossa keskittyä hallinnon sijasta (tuotantolähtöinen toimintatapa) yhä enemmän asiakaslähtöiseen toimintatapaan: Keskitytään ydintoimintaan, pedagogiikkaan ja tuloksellisiin kohtaamisiin, joissa työelämän ja yksilön tarpeet kohtaavat optimaalisesti.

Missään vaiheessa ei pidä unohtaa, että tulevakin rahoituksemme perustuu siihen, miten tutkinto ja tutkinnon osat suoritetaan ja miten valmistutaan. Oppimisesta tulee tehdä hauskakin tapahtuma, jossa ilo oivaltaa antaa ruutia oppia edelleen lisää. Mielestäni on yhä enemmän pohdittava miten ja miksi asioita tehdään, ei niinkään pelkästään sisältöjä eli sitä, mitä tehdään. Oppimismenetelmät nousevat yhä merkittävämpään asemaan ja opettajien osaaminen menetelmätaitureina digitaalisen loikan rinnalla tulee olemaan selkeä menestystekijä.

KISS – selkeä kehittämisote sitouttaa kaikki osalliset

Koulutuksen järjestäjiltä odotetaan suurta ketteryyttä viedä muutoksia eteenpäin. Vaaditaan tietoista ja kestävää kehittämisotetta, joka kestää päivänvalon. Kehittämisotteen eettinen tulokulma varmistaa henkilöstön ja opiskelijoiden yhteisen ja selkeän tavan viedä muutoksia eteenpäin. KISS-menetelmä (Keep it simple and stupid) voi koitua eduksi, koska sen avulla voidaan luoda yksinkertaisia malleja, joilla eri sidosryhmiä, asiakkaita, työelämää ja henkilöstöä sitoutetaan muutoksen katalysaattoreiksi. Hallinnon keventämisen keinoja tulee aktiivisesti jakaa koulutuksen järjestäjien kesken. Luopuminen jostakin on strategista ajattelua ja voi aikaansaada suurta helpotuksen tunnetta.

Muutoskirjallisuus puhuu momentumista. Nyt on juuri se aika hyödyntää tämä hetki ja jopa saada monta kärpästä yhdellä iskulla hoidettua, jos olemme yhdessä viisaita. Muutospyörteessä on myös pidettävä huolta siitä, ettei ”lapsi mene pesuveden mukana”. Erilaisuus voidaan nähdä rikkautena koulutuksen järjestäjien keskuudessa. Esimerkiksi kolmikielisyys ja osakeyhtiömuoto voivat olla vahvuus menestystä rakennettaessa.

Cross-organisation collaboration – rajojen ylitys rakenteissa saa aikaan ristiinpöllytystä

Rajojen ylitys tulee olemaan hyvin merkittävä osa rakenteellista muutosta koulutuksen järjestäjäorganisaatioissa. Yksi järjestämislupa ja yksi rakenne, jossa nuoriso ja aikuiskoulutus saadaan toimimaan yhteen järkevän resurssien käytön näkökulmasta ja opiskelijoiden eduksi. Toimintakulttuurien uudistaminen tapahtuu hitaasti. Toimintatavat muuttuvat noin 4–5 vuodessa, mutta kulttuuri muuttuu noin 10 vuodessa. On oltava pitkäjänteinen ote ja sinnikäs, jotta tämä toteutuisi.

Maslowin tarvehierarkia 2.0 organisaatioille korostaa tarvehierarkian ylimmällä tasolla poikkiorganisatorisia rakenteita, innovaatiokulttuuria ja organisaation kyvykkyyttä. Poikkiorganisatoriset rakenteet tulevat merkittäviksi sekä kyvykkyyden että kustannustehokkuuden näkökulmasta.

Vertaistuki voimaannuttaa

Ammatillisen koulutuksen järjestäjinä tulemme tarvitsemaan toistemme tukea ja näkemyksiä. Tulemme tarvitsemaan herkkyyttä kuulla ja kuunnella toisiamme, jotta voimme vastaanottaa hyviä vinkkejä naapureilta. Meidän tulee käyttää aikaa toisiimme ja verkoston vahvistamiseen, jotta voimme edelleen viisastua yhdessä. Nykyiset muutokset tulevat koskemaan tavalla tai toisella kaikkia. On jokaisen henkilökohtainen päätös johtajana haluaako johtaa toivoa vai epätoivoa.

Kirjoittaja

Sari Gustafsson
toimitusjohtaja, rehtori Porvoo International College Ab

Gustafsson Sari