Voimaantumista ja varautumista verkoston tuella – suuntaa reformi oikein!

27.09.2016

Näyttää siltä, että osalle koulutuksen järjestäjistä on syntymässä muutosaallokon sijasta muutostsunami.

Sen lisäksi, että säästöihin sopeudutaan ja reformiin varaudutaan erilaisilla muutostoimenpiteillä, osan allakat ovat täynnä toimitilauudistuksia ja mahdollisia yhdistymisiä.

Johtamisen ja henkilöstön puolelta tämä tarkoittaa työssäjaksamiseen ja työkykyyn panostamista sekä toivon johtamista.

Lisäksi on edessä priorisointia: Mitä kannattaa tehdä, mihin panostaa? Mikä on oma vaikutuksen kehämme? Pohdimmeko liikaa asioita joihin edes emme voi vaikuttaa? Kiinnitämmekö yhdessä huomiota oikeisiin asioihin? Eiväthän vain perustoiminta ja opiskelijat kärsi siitä, että tuotanto ja ydintuotekin ja oma sisäinen toimintamme menee mahdollisesti uusille urille? Voiko syntyä tilanne, jossa ratkaistaan neljäkin kärpästä yhdellä iskulla? Onko ehkä myös uusia mahdollisuuksia odotettavissa uhkakuvien tai haasteiden lisäksi?

Tässä tilanteessa on tärkeää huolehtia siitä, että emme unohda verkostoja ja työelämää. Heitähän me palvelemme!

Lisäksi huomio tulee kiinnittää ulkoiseen yhteiskuntaan sekä toimintaympäristöömme.  Muutoksen keskellä kovassa kiireessä uhkana voi olla se, että elämme vain omassa kuplassamme ja maailmankatsomuksemme kapenee kapenemistaan.

Pohtia tulisi myös omaa työverkostoa ja sidosryhmiä. Ketkä ovat niitä, jotka pitävät meitä lähellään ja omaan työhönsä kuluvina? Keitä pitäisi itse vastaavasti pitää lähellä? Onko olemassa ehkä jokin uusi kontaktoitava taho? Muutostilanteeseen kannattaa tehdä aivan omanlaisensa sidosryhmäanalyysi.

Ja sitten se oma henkilökohtaisen elämän verkosto. Heidätkin olisi hyvä pitää kartalla - kertoa mikä ja minkälainen muutos töissä on menossa. Johtajan tai opettajan kannattaisi kertoa kotona, miksi on niin pohtivainen tai hajamielinen. Perheen allakkaan voisi merkitä tulevat kiireet ja tosi kiireet. Lisäksi kalenteriin tulisi varata hetket ajattelurauhalle, sekä myös levolle ja irrottautumiselle.

Aikatautuluksessa voisi harrastaa myös yhteisöllistä parviälyä. Hyviä ratkaisuja voi pohtia ja keksiä yhdessä!

Lopuksi vielä: Miten koulutuksen järjestäjä menestyy ja pärjää näissä muutostsunameissa? Mielestäni silloin, kun kaikki jaksavat ja ovat muutosvalmiudessa. Joukkona yhdessä ja halutessaan myös erikseen!

Kirjoittaja

Sari Gustafsson
toimitusjohtaja, rehtori Porvoo International College Ab

Gustafsson Sari