Megatrendit haastavat koulutuksen

02.03.2016

Sitran Megatrendit 2016 on mielenkiintoista luettavaa. Vuosittain julkaistava trendilista esittää yhden tulkinnan globaalien muutosilmiöiden suunnasta. Seuraavan kolmenkymmenen vuoden sisällä ennustetaan tapahtuvan suurempia muutoksia ihmiskunnassa kuin viimeisen 300 vuoden aikana.

Vuoden 2016 Sitran megatrendilistassa käsitellään kolmea suurta toisiinsa sidoksissa olevaa muutosvoimaa:

  1. Kiihtyvällä tahdilla kehittyvää teknologiaa
  2. Globaalia keskinäisriippuvuutta ja kasvavia jännitteitä
  3. Globaalia luonnonvaroihin ja ilmastonmuutokseen liittyvää kestävyyskriisiä.


Keskeisiä kysymyksiä ovat:

  • Millaista maailmaa ja yhteiskuntaa haluamme rakentaa?
  • Kenellä on oikeus päättää tulevaisuuden suunnasta?
  • Miten määrittelemme uudenlaisen tulonjaon, työn merkityksen ja vallanjaon?


Globaali keskinäisriippuvuus, geotalous, todentuu kaupan, investointien ja finanssijärjestelmien yhteennivoutumisena. Uudenlaiset talouden ja tekemisen muodot yhdisteltyinä teknologiaan voivat tukea ihmisten ja yhteisöjen voimaantumista, merkityksellistä tekemistä ja hyvinvointia sekä ekologista, maapallon kantokyvyn rajoihin sopeutuvaa taloutta ja yhteiskuntaa laajasti. Teknologiat, joita kehitetään, vaikuttavat arvoihimme ja siihen, miten yhteiskunnissa järjestellään esimerkiksi työtä, koulutusta ja taloutta. Suuntaa meille näyttävät teknologian käytön visionäärit Yhdysvallat, Etelä-Korea, Japani ja Kiina.

Tässä kirjoituksessa olen referoinut Sitran julkaisua ja koonnut omasta mielestäni keskeisiä kohtia kasvatuksen ja koulutuksen näkökulmasta peilaten näitä AMKEn ammatillisen koulutuksen digitalisaation yhteenvetoraporttiin vuodelta 2015. Olen myös antanut mielikuvituksen lentää ja kuvitellut, mitä teknologian laajempi hyödyntäminen koulutuksessa ja kasvatuksessa voisi olla.

Teknologian kehitys tapahtuu laajalla rintamalla

Harppaukset eri tieteenaloilla ovat jättimäisiä. Digitalisaatio, virtualisaatio, keinoälyn kehitys, terveyden instrumentalisointi, robotisaatio, nanomateriaalien kehitys, bioteknologia, farmakologia, energiateknologia, blockchain-teknologia, digitaalisten joukkoalustojen ja globaalien ict-infrastruktuurien kehittyminen ovat esimerkkejä nopeasti kehittyvistä aloista.

Teknologian kehitys näkyy erityisesti työelämän, toimeentulon ja eriarvoistumisen kysymyksissä. Kysymys ei ole enää niinkään siitä, mitä teknologialla voidaan tehdä, vaan siitä, miten sitä halutaan hyödyntää ja mihin suuntaan kehitystä halutaan viedä?

Tiedon demokratisoituminen ja läpinäkyvyys

Jakamistalous, joukkoistus ja joukkorahoitus ovat nykyaikaa ja mahdollistavat uudenlaiset organisoitumisen muodot ja innovaatiot. Tietoa on entistä enemmän ja helpommin saatavilla sosiaalisen median, internetin, Wikipedian ja ilmaisten applikaatioiden myötä. Arvoketjut lyhenevät ja  muun muassa hajautettujen tietokantojen ja tekniikoiden avulla talouden transaktioihin ei tarvita enää kolmatta osapuolta, kuten finanssilaitoksia.

Nyky-yhteiskunnan ja vallan tasapainon kannalta tärkänä toimijana on ollut media ja vapaa journalismi. Sosiaalinen media ja digitalisaatio ovat muuttaneet perinpohjaisesti median mahdollisuuksia massajournalismiin. Demokratisoitunut median käyttö parhaimmillaan voimaannuttaa ja mahdollistaa aktiivisen toimijuuden kansalaisena. Ääri-ilmiöinä ovat disinformaatio, mustamaalailu ja uhkailu sekä informaatiosota.

Nuorten osaaminen, koulutus ja työllistyminen tulevaisuuden takaajana

Teknologiaa on osannut parhaiten hyödyntää teknologialle natiivi sukupolvi. Yhteiskunnan uudistumiskyvylle asettaa paineita länsimaisen yhteiskunnan demografia. Nyt testataan ikääntyvien yhteiskuntien uudistumiskyky. Nuoruusajan työttömyys ja syrjään jääminen vaikuttavat helposti pitkälle ihmisen elämään vuosikymmenien päähän. Hallituksen tulisi koulutukseen kohdistuvien leikkausten sijaan tasata sukupolvien välistä taakanjakoa. Pitkien elämänkaarien yhteiskunnassa on mietittävä uudistusmekanismit ja miten pidetään kaikki kehityksessä mukana.

Kasvatuksen ja koulutuksen tehtävä tulevaisuudessa

Mihin ja miten teknologian kehitystä hyödynnetään koulutuksessa? Koulutusmaailmassa olemme keskittyneet lähinnä digitalisaatioon. AMKEn jäsenkyselyn yhteenvetoraportti 2015 kertoo ammatillisen koulutuksen digitalisaation nykytilanteen koulutuspalveluissa. Sekä Sitran että AMKEn julkaisussa tuodaan esille, miten teknologiaa voidaan käyttää parempaan tiedonhakuun, (globaaleihin) verkko-oppimateriaalien tuottamiseen ja käyttämiseen, simulaatioihin, kokeiluihin sekä pelillistämiseen.  Onko näkökulmamme teknologian hyödyntämiseen kuitenkin liian rajoittunutta ja perinteistä? Meillä tulisi olla selkeä ja konkreettisen teknologian hyödyntämisen visio koulutuksessa sekä valtakunnallisella että koulutuksen järjestäjän tasolla.

Tällä hetkellä teknologian tarjoamia mahdollisuuksia on hyödynnetty hyvin rajallisesti henkilökohtaistamiseen ja interaktiivisuuteen oppimisympäristöissä ja oppimateriaaleissa. Lisättyä todellisuutta, virtuaalisuutta ja toiminnallisuutta voisi olla paljon enemmän.

Tulevaisuuden hyvinvoinnin mahdollistaa inklusiivinen, uusiin tilanteisiin sopeutuva ja ennakoiva koulutus. Teknologiaa tulisi hyödyntää ja kehittää malleja, joissa ihminen ja tietokone liittoutuvat nostamaan ihmisten osaamista, kehittymisen potentiaalia, tuottavuutta ja luovuutta uudelle teknologisen murroksen edellyttämälle tasolle kestävästi ja inhimillistä hyvinvointia lisäten. Kasvatuksessa ja koulutuksessa voidaan korostaa inhimillisiä kykyjä ja ominaisuuksia teknologiaan painottuvan opetuksen vastapainoksi (vuorovaikutus, empatia, luovuus, arkisten ongelmien ratkaisu, moraaliset ja eettiset valinnat, tunteet päätöksenteossa, luottamus sekä monikulttuurisuus). Ihmiset ovat kaikkein taitavampia etsimään paikallisia erityispiirteitä ja tarpeita, joihin yhä kustomoidumpia palveluita ja tuotteita voidaan tarjota (uudenlainen paikallistuotanto). Koulutuksen järjestäjät voisivat omalta osaltaan myös olla mukana vaikuttavuusinvestoinnissa. Kansainvälisesti tätä yksityisen pääoman hankekanavointia on hyödynnetty mm. nuorisotyöttömyyteen. Sitran kehittämää mallia voitaisiin kehittää koulutuksen demokratisoitumiseen, joukkoistamiseen ja digitalisoitumiseen.

Uudenlaiset kansalaistaidot

Tällä hetkellä ihmisten elämään konkreettisimmin näkyvät teknologian vaikutukset liittyvät työelämän murrokseen, ammattien katoamiseen, osaamisen syvään muuttumiseen ja erikoistumiseen, viestinnän demokratisoitumiseen sekä uudenlaisiin liiketoimintamalleihin.  Työurat pilkkoutuvat ja keikkatyöt lisääntyvät tulojen kasvattamiseksi (uberisoituminen). Työ on toiminut toimeentulon jakajana, yhteiskunnallisen osallistumisen mittarina ja sosiaalisten erojen tasaajana. Entistä tiiviimmät globaalit riippuvuussuhteet vaikuttavat kaikkeen toimintaamme sekä myös vallankäytön tasapainoon. Lainsäädännön, toimeenpanon, tuomiovallan ja journalismin lisäksi ns. viides valtiomahti: sosiaalinen media vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja käsityksiin. On myös esitetty toivomuksia digitaalisen etiikan kansainvälisen sopimuksen laatimisestä (vrt. ydinaseiden sopimus).

Kansalaisten tulisi ymmärtää teknologista kehitystä, etenkin inhimillisestä näkökulmasta, jotta pystyisimme osallistumaan täysivaltaisina kansalaisina tulevaisuuskeskusteluun. Tämä tarkoittaa yksilöiden ja yhteisöjen voimaantumista ja toimintakyvyn parantamista kompleksisessa maailmassa.

Kyky muuttaa omaa toimintaansa kulloisenkin tilanteen mukaan on yksilön, yhteisön ja kansakunnan elinehto nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Osaamis- ja koulutuspääoma

Osaavat, luovat ja hyvin koulutetut lapset ovat tulevaisuuden investointi, josta ei tulisi tinkiä. Tarvitsemme asenteellisia valmiuksia sopeutua muutoksiin, kuten yritteliäisyyttä, kykyä itsensä johtamiseen ja omien voimavarojen kestävään käyttämiseen sekä elinikäistä oppimista. Yhteiskunnan ja elämän monimutkaisuus edellyttää yhä parempia elämänhallintataitoja. Uudenlainen luovuus, ratkaisukyky ja teknologioiden hyödyntäminen ja innovointi ovat avainasemassa. Liike-elämässä tarvitaan kykyä visionääriseen arvonluontiin. Työn murros merkitsee työn loppumista, mutta myös työstä vapautumista.

Elämme globaalissa ja monikulttuurisessa alati muuttuvassa toimintaympäristössä. Yhteisöllisyys, osaamisen jakaminen sekä ryhmässä toimiminen ja vuorovaikutus kasvattavat tulevaisuudessa tarvittavaa osaamispääomaa, joka perustuu avoimuuteen, läpinäkyvyyteen ja jakamiseen. Alusta-, keikka- ja jakamistalous ja osuustoiminnan uudet muodot tarjoavat mahdollisuuksia voittojen ja työn jakamiseen tasaisemmin.

Adaptiiviset oppimisympäristöt

Opetushenkilöstö näkee AMKEn selvityksessä monia myönteisiä etuja ja mahdollisuuksia koulutuksen digitalisoinnissa. Koulutuksen tuloksellisuus kasvaa, opintojen suorittamisesta tulee joustavampaa, yksilölliset ja valinnaiset oppimisen polut tulevat helpommin saataville ja opiskelijoiden osaamiseen perustuvia opetusmenetelmiä voidaan ottaa käyttöön, vapaus lisääntyy tilojen ja välineiden suhteen, opetuksen eriyttäminen tulee paremmaksi, eivätkä opinnot keskeydy tai viivästy esim. sairauden tai muun esteen takia, kun opintoja voi korvata esim. verkossa. Myös tiedonhaku ja tiedon jakamisesta tulee helpompaa, verkostoituminen ja yhdessä työskentely lisääntyy, jonka lisäksi työssäoppimisen ohjauksesta tulee monipuolisempaa, laadukkaampaa ja tehokkaampaa. Matkatyöpäivät vähenevät, mikä auttaa jaksamiseen. Motivaation ja innostuksen lisääntyminen nähtiin erittäin myönteisenä puolena etenkin nuorempien opiskelijoiden kohdalla.

Jospa me pienenä maana yhdistäisimme voimavaramme ja loisimme yhteisöllisen oppimisalustan, jossa on adaptiivisia oppimismateriaaleja ja –tehtäviä vapaasti tarjolla kaikille halukkaille. Opiskelija voisi valita opintoja henkilökohtaisten ammattitaitovaatimusten, osaamistavoitteiden, työtehtävien tai kiinnostuksen perusteella. Datan digitalisoituminen on mahdollistanut valtavien datamäärien analysoinnin. Tarjottava oppisisältö ja tehtävät muokkautuisivat oppijan vastausten ja osaamisen tason perusteella. Osaamisen arvioinnissa pääteltäisiin myös oppimistavoitteiden mukaisia vahvuuksia ja kehittämiskohteita, joiden perusteella suunnattaisiin tarjottavaa sisältöä. Oppijan olisi mahdollista osaamistasonsa mukaan suorittaa opintoja, joita tunnistettaisiin muodollisen koulutusjärjestelmän mukaisesti sopivaan tasoon perus-, toisen asteen tai korkeakoulutasoisiin tutkinnon osiin.

Maahanmuuttajien kotouttamisessa voitaisiin hyödyntää teknologiaan osaamisen tunnistamisessa sekä puheen tunnistus- ja generointisovelluksia, joilla voidaan mataloittaa kielimuuria ja näin helpottaa työllistymisen edellytyksiä.

Meillä on olemassa liikunnassa sports trackereita, miksei voisi olla myös osaamisen ”skills trackereita”, jotka dokumentoisivat erilaisissa tilanteissa ja toiminnoissa tapahtuvaa osaamista samalla sanoittaen ja jäsentäen osaamista? Työssäoppimisen yhteydessä tulisi mahdollistaa työn visualisointi ja sanoittaminen. Opiskelijalla voisi olla päässään kolmiulotteiset lasit, jotka nauhoittaisivat toiminnan ja samalla kun opiskelija selittää, mitä on tekemistä ja miksi. Tämä nauhoitus voisi toimia digitaalisena oppimispäiväkirjana, johon voisi vielä lisätä oamn toiminnan arvioinnin ja reflektoinnin. Mitä mahdollisten osaamisvajetta täydentävien erilaisten ”taitoimplanttien” tai geenimanipuloinnin hyödyntäminen tulevaisuudessa edellyttää koulutukselta?

Virtualitodellisuus mahdollistaa paikasta toiseen ”siirtymisen” ja erilaiset toimintaympäristö sekä kulttuurikokemukset ilman, että on siirryttävä fyysisesti. Simulaatioissa tätä jo jonkin verran hyödynnetään, mutta mahdollisuudet aidontuntuisten työympäristöjen ja tilanteiden tuomiseen opiskelijoille ovat vielä suurelta osalta hyödyntämättä.

Ennen kaikkea opettajan työtä tulisi vapauttaa enemmän inhimilliseen vuorovaikutukseen, kuten yhteisöllisyyden ja luottamuksen edistämiseen, osaamisen tunnistamiseen ja sanoittamiseen, kannustavaan palautteeseen ja itsetunnon kohottamiseen. Sellaiseen, mihin kone ei pysty.