Käsillä tulevaisuus

16.04.2018


Pikkutyttönä makasin vatsallani nurmikolla ja tuijotin poimunlehteä, joka kimmelsi kastepisaroista. Valonsäteet juoksivat puiden lomasta metsäpolulle ja tyyni järvi heijasti pintaansa taivaan.

Veikkaan, että olen omalla tavallani kuvannut tätä maailmaa silmilläni aina.

En ole oikeastaan koskaan omistanut mitään ja silti minulla on kaikki mitä tarvitsen. Olen lähellä yhden opintopolun päätöstä ja todella onnellinen siitä, että saan tehdä sitä mitä rakastan. Pitää kiinni sellaisesta, joka on ollut minussa aina. Eikä oppiminen lopu tähän, se on vasta alkanut.

Sain mahdollisuuden toteuttaa valokuvauksen näyttötehtävänä AMKElle markkinointi ja mainosmateriaalia. Pohdin omaa ammatillista koulutusta ja opiskelun kulmakiviä sekä koulutuksen nykytilaa. 

Hyvä tulevaisuus syntyy käsillä joita ohjaa sydän ja järki.
Pelkkä tietopohja ei riitä vaan sitä tukee kokemus ja tunteet. 
Koulutusta ja sen kehittymistä ohjaa muutos.

Haasteena tulee olemaan, että tunnistetaan muutoksen kohteet oikein. Ammatillinen koulutus on myös haasteen edessä maahanmuuton lisäännyttyä. Hyvän kotouttamisen saavuttamiseksi laadukkaalla ja toimivalla koulutuksella tulee olemaan iso merkitys yhteiskunnassamme. Erilaiset kulttuurit, moniammatillisuus ja erilaisuus ovat meille rikkautta, ei uhka vaan mahdollisuus. 

Oppiminen on kehittymisen elinehto. Hyviin tavoitteisiin pääsemiseksi paras kasvualusta on hyvä motivaatio.

Kuiskaan sisimmälleni: Jos olen vielä huomenna sama kuin olin eilen, ravistele minut hereille.

Ensimmäiseen ammattiini valmistuin 13 vuotta sitten. Maailma on sinä aikana muuttunut ja niin olen minäkin. Koen, että ensimmäinen ammattini tukee minua monin tavoin. Samoin myös elämänkoulu, jokainen kerta, kun olen kaatunut ja noussut. Tiedän ja tunnen tapani kulkea ja oppia. On vain yksi suunta johon kuljen, eikä minulla ole mitään kiirettä. 

Käytännönläheisyys on mielestäni tehokkain reitti luoda realistinen tieto- ja kokemuspohja siitä mihin koulutus tähtää. Lisäksi käytännössä havaitaan parhaiten yksilölliset kehittymisen tarpeet, kuin myös vahvuudet. Käytännössä konkretisoituu vuorovaikutus.

Sosiaalisena luonteena tarvitsen vuorovaikutusta ja sosiaaliset tilanteet antavat ja opettavat paljon. Mielestäni sosiaalisella kanssakäymisellä tulisi olla iso rooli koulutuksessa koska on kuitenkin kyse kaiken toiminnan pohjasta.

Mikä meidät erottaa muista?
Persoona ja aitous. Olemalla oma itsesi olet tärkein työkalusi.

Kirjoittaja

Annukka Miettinen
opiskelija, Ingmanedu Kulttuurialan ammattiopisto

Miettinen Annukka